Edesmenneet ilmestyvät uniin

Edesmenneet ilmestyvät uniin

Viime aikoina olen nähnyt paljon isovanhempiin liittyviä unia, jopa peräkkäisinä öinä. Unet toistavat hyvin samaa kaavaa.

Tällainen edesmenneistä unien näkeminen on menneiltä vuosilta tuttua. Menetin 14-vuotiaana ystäväni onnettomuudessa ja tämän jälkeen ystäväni ilmestyi uniin säännöllisesti 40 ikävuoteen asti. Uni toistui aina samana. Ystäväni ilmestyi nuoruuden muodossaan kuolleista ja ihan kaikesta hänen kanssaan sai jutella, mutta ei koskaan saanut kysyä ”minkälaista oli olla kuollut.” Tämä aihe oli vahvasti tabu.

En ole vuosiin enää nähnyt unta ystävästä ja olen ajatellut, että vihdoin mieleni on sinut hänen poismenon kanssa. Että hänen menehtyminen oli sen verran suuri järkytys, että mieli ei koskaan halunnut asiaa oikein hyväksyä ja tämän vuoksi toinen palasi aina unissa kuolleista, kuin rakas nuoruudenystävä ei olisi koskaan menehtynytkään.

Mummin menehtymisen jälkeen olen viime aikoina nähnyt toistuvasti samaa unta. Milloin olen koko perheen tai sukulaisteni kanssa mummin ja vaarin kesäpaikalla ja kesäpaikalla on jo uudet omistajat.

Pelkään kesäpaikalla koko ajan jääväni kiinni uusille omistajille, että olen salaa mennyt vielä vierailemaan paikkaan, joka on itselle aina ollut olemassa, kuten mummi ja aikoinaan vaari.

Unessa jään aina kiinni, mutta uudet omistajat suhtautuvat salavierailuuni lempeästi ja ymmärtäen. Yritän aina hädissäni selittää, miksi oli vielä pakko kerran tulla hyvästelemään rakas kesäpaikka. Yhdessä unista uudet omistajat olivat mummin ja vaarin nuoremmat versiot, versiot jotka muistan omasta lapsuudestani. Kerron uusille omistajille, että tehän olette mummi ja vaari. Asia aiheuttaa hämmennystä, mutta samalla helpotusta.

Viime yönä sama uni taas toistui. Siivosin mökkiä meidän salavierailun jäljiltä. Lakasin hihallani hädissäni mökin lattiaa ja koiramme Samun karvaa syntyi kasoittain, kuin puuvillakasoja. Heitin karvoja takkaan ja mietin, että nyt pitää takankin sammua, ennen kuin voimme poistua mökiltä, että ihan varmasti jäämme pian kiinni uusille omistajille.

Suoristin pöytäliinoja, jotka olivat uudet sinikukkaiset, räsymattoa, joka oli siniraidallinen, lakanoita, jotka olivat keltaisia laventelisine kukkineen, löysin keittiönkaapista vanhoja valokuvia ja jäin ihailemaan niitä.

Yhtäkkiä kaapinkolosta kurkisti uusi omistaja ja katsoi jälleen lempeästi hymyillen ja kysyvällä katseella, ”taasko te olette salaa täällä?” Menimme yhdessä katsomaan aittarakennusta, minkälaisia hienoja kaiverruksia uudet omistajat olivat tehneet aitan seinään.

Aitalle ilmestyi myös omistaja nainen ja vaikka hän hymyili leveästi, eleistä oli aistittavissa, että hän oli jo väsynyt siihen, että aina ilmestyin kesäpaikalle viettämään salaa aikaa.

Naisen ei tarvinut mitään edes ääneen sanoa vaan puolustin tekoani itse. Purskahdin itkuun ja sanoin hänelle, että anteeksi, että olen taas täällä, mutta on aivan pakko tulla vierailemaan, koska mummi ja vaari ovat täällä. Halusin hänen vakuuttuvan siitä, että vilpittömästi mummin ja vaarin sielut ovat jääneet kesäpaikalle.

Tämä itketti aamulla herättyäni myös. Ymmärrän, että tässä on kyse surutyöstä ja siitä, etten vielä ole valmis hyväksymään sitä seikkaa, että ihminen joka aina oli elämässäni, on nyt mennyt.

Olen aina ajatellut, että vaarin sielu asuu kesäpaikalla, nyt mummin myös. Joten luultavasti näistä syistä vierailen unessani salaa mökillä, päästäkseni lähemmäksi rakkaita edesmenneitä.

Joskus varmasti nämä unet loppuu. Unet eivät ole huonoja, eikä hyviä, eivät lohdullisia, eivätkä lohduttomia, ne vaan on. Toivoisin, että unet loppuisivat jo ja mietin auttaisikohan asiasta kirjoittaminen hyväksymään todellisuuden, sen että edesmenneet asuvat aina sydämessä, eikä välttämättä kesäpaikan männynkäppyrässä, kallionkoloissa, ruohonjuurissa, saunanlauteilla tai mökin kiikkustuolissa.

Miten siellä, miten tulkita näitä unia? Varmaan monella teistä on vastaavia kokemuksia. Olisi hienoa vaihtaa teidän kanssa ajatuksia.

Sydämellistä uutta päivää kaikille. <3



30 thoughts on “Edesmenneet ilmestyvät uniin”

  • Tiia, mutta kun minä näen niitä enneunia ja ne käyvät tpteen! Niin miljoonakavallus kuin erään ystäväni kuolema, ei kun kahden ystävän. Nyt kävi niin, että vain 52 -vuotiaana menehtynyt tyttäremme kummisetä menehtyi hauskojen juhliensa jälkeen eli kaksi vuotta n iistä. Ei juhlien syytä tietenkään, vaan se, miten isot bileet ja kaikki me oltiin niin hippejä. Hän kuoli vuorokausi palattuaan Islannin lennolta Helsinkiin, jossa työn takia kakkosasunto. Hän tuli uniini joka kerta sanomaan samaa lausetta, mutta en ymmärtänyt, mihin se viittasi. Lopulta kun kävin isäni haudaala rannikolla, kävin myös H:n haudalla. Laskin siihen hautakiven reunalle ruusun ja sanoin ihan ääneen, että ’kerro jo, mutta älä jatka näin.’ Mitä asiaa en ollut aikanaan ymmärtänyt? Siihen loppuivat ne unet. Visiteerasimme hänen leskellään nyt viimeksi kun hän kutoo niitä sydänsukkia ja tyrnilapasia. Kerroin hänellekin. Ei hän tiennyt mikä asia se olisi voinut olla.

    Sinulla aina niin monta aihetta, että ei ehdi tarttua kuin yhteen♥ Mukavaa viikon jatkoa♥ Meillä vasta alitettiin riisipuro hautumaan. Eilen R. teki kuningatarsoppaa. R, tuli varahin päiväkirurgisesta operaatiosta ja meni kirjastoon nukkumaan. Minä tein saman, sillä olin lukenut aamukolmeen.

    • Sinulla Leena on nämä etiäiset ja vainu. <3

      Miten ihmeellinen on tuo kertomasi tarina, elämä on ihmeellistä ja myös outoa. <3 Saitte rauhan. <3 Nyt en ole nähnyt enää yhtään mökkiunia, kun kirjoitin tämän postauksen, josko ne oli siinä.

      Kuule ei mitään paineita, voi tarttua kun on aikaa siihen mikä itseään kiinnostaa eniten.

      Ihanaa marraskuun alkua Leena. <3

  • Kuten itse kirjoitit unet ovat osa surutyötä, joka kestää keskimäärin vuoden, toisilla enemmän. Unet lohduttavat sinua, ellei ne muutu aina vaan toistuvaksi, mikä voi ahdistaa. Unesi kertovat myös, että ehkä mökin myyminen on ollut sinulle kova paikka. Paljon voimia sinulle!

    • Juurikin näin, samaa mieltä kaikesta. <3

      Sydämellistä uutta viikkoa Marja. <3

  • Uskon, että tuollaisilla unilla on nimenomaan se parantava vaikutus. Itse en niinkään nähnyt unia isäni tai mummoni kuoltua, mutta erityisesti näin liikenteessä paljon isäni näköisiä miehiä. Sitten kun katsoin tarkkaan ei se ollutkaan isi. Isäni kuolemasta tulee pian 8 vuotta täyteen ja edelleen on hurja ikävä ja kun joku asia hajoaa, tekisi mieli soittaa isille, että tule korjaamaan mun avuksi.
    Ihana postaus ja jollain tavalla myös ihana uni, vaikka se sitten vähän jälkikäteenkin itkettää <3
    Kaunista iltaa Tiia <3

    • Ikävä muuttaa muotoaan, mutta ei katoa. <3 Kiitos ihana Outi. <3 Sydämellistä tiistaita. <3

  • Nuo unet lienevät sinun ikioma yksilöllinen tapasi työstää menetyksiä ja kaipausta joka jossain vaiheessa muuttuu yhä enemmän mukaviksi muistoiksi ja muisteluiksi jutuista ,sanonnoista ,huvittavista ja naurattavistakin edesmenneitten tavoista ja tapahtumista💕 Itse ainakin sallin kernaasti, että elämäni hoopoille ja hassuille tilanteille,tavoille ja lausahduksille naurettakoon ihan pissat housuissa , sitten kun minua ei enää ole😊…. ja vaikka nytkin,kun vielä olen 😄. Haliterveiset❣️

    n kun minua ei enää ole

    • Ihan varmasti juuri näin on. <3 Juurikin näin ja on hyvä juhlia sitä elämää joka oli, eikä vaipua surun alle. Ihan samaa mieltä kaikesta. <3

      Aivan mahtavaa tiistaita Pipsamuori. <3

  • Näin edesmenneestä ystävästäni unia hänen kuolemansa jälkeen. Hänellä oli taas upeat kiharansa eikä lukulaseja. Lasien käytöstä ”siellä” yritin kysellä, mutta siitä hän närkästyi. Viimeisellä kerralla hän sanoi, ettei voi enää tulla luokseni ja lensi ikkunasta ulos. Unet taisivat olla kaipuutani ja ne loppuivat tuohon uneen.

    • Tuo koskettaa niin, että toinen lensi ikkunasta. <3 Ei voi tietää, hyvästelikö ystäväsi, haluaisin ajatella niin. <3

      Sydämellistä tiistaita Tuuli. <3

  • Iso hali sulle! Sä nyt kaipaat ja käsittelet rakkaiden pois menoa. <3
    Mulla kaikki on tapahtunut valveilla, postireissulla, puurokattilan äärellä, auton ratissa. Välillä olen pelännyt, nuorena, keskustellut ja kertonut, että meillä on kaikki hyvin.
    Nyt taas on tilanne päällä ja hiukan jo tulee enteitä, vaikka en ole vielä valmis. Kaikki on vaan käsiteltävä ja surtava, sen olen oppinut. Kaivattava, itkettävä ja välillä pitää heille kertova, että nyt en vaan jaksa. Raakaa, mutta mun elämä vielä jatkuu.
    Voimia sulle Tiia! Kaikki selviää aikanaan, mä olen kokenut. Valoa syksyyn! <3

    • Voi Marketta ja ymmärrän, koko ajan siellä taustalla, mietteissä, ajatuksissa. Jos ei ehdi ajatella, öisin unessa. <3

      Voimia sinulle, en tiedä tarkalleen mitä käyt läpi, mutta kuulostaa raskaalta ja jaksat ihana ihminen olla aina niin positiivinen, kiitos siitä, olet vahva nainen. <3

    • Kiitos kovasti viestistä ja osanottoni isäsi poismenon vuoksi. Kiitos linkistä, tulen heti lukemaan. <3 Mukavaa marraskuun jatkoa. <3

  • Voi että, pystyn niin samaistumaan sinun tunnelmiin, ikävään ja uniin. Rakkaiden ihmisten menetykseen ja paikkoihin, joihin ei voi enää mennä <3 Minun yksi uni kertoi hevosen kaipuusta, toistui samanlaisena ja hieman ahdistavana vuosikausia, kunnes loppui kun seinään, kun rakas Hoksupoksu saapui elämään. Ja kuolleesta rakkaasta ystävästä näen edelleen unia säännöllisesti, yritän siinä päästä hänen luokseen ja lähelle niin, että voisin pitää hänet hengissä. Tämä uni ei kyllä tuo lohtua yhtään, mutta kuulunee elämään… Ihanaa viikkoa, loppuviikosta tuleekin kiva <3

    • Voi sua rakas ystäväin. <3

      Nuo sanat, ei tuo lohtua, mutta kuulunee elämään, ymmärrän niin hyvin. <3

      Halauksia Sari. <3

  • Mielestäni on lohduttavaa, kun voi nähdä unia rakkaista jo poisnukkuneista, enkä minä ainakaan koe, että ne olisivat ahdistavia.

    Omista vanhemmistani oon nähnyt paljonkin unia, kuten myös enneunia, jotka ovatkin sitten toteutuneet.

    Kaunista keskiviikoa Sinulle Ihana Tiia ♥

    • Toisaalta on todella lohduttavaa, pitää muistot voimakkaina ja elossa. <3 Toisaalta vähän ahdistavaa.

      Oikein sydämellistä tiistaita ihana Marja-Terttu ja kiitos kun kerroit omista kokemuksista. <3

  • Näen myös paljon unia, joiden koen puhuttelevan, joskus hengellisesti, joskus ihan vaan henkilökohtaisten asioiden prosessointimielessä. Esim. kun vanhempani möivät lapsuuskotini aika pitkän ajan kuluttua siitä kun olin muuttanut sieltä pois, aloin nähdä toistuvia unia, joissa asiat tapahtuivat lapsuuskodissani, tms. Ehkä 5-7 vuotta. Sen jälkeen unet loppuivat. Ne olivat lähes poikkeuksetta sävyltään myönteisiä. Aika pitkä aika siihenkin prosessointiin kuitenkin näemmä tarvittiin. Sanoit, että toivoisit kuitenkin näkemiesi unien loppuvan. Suosittelen rukoushetkeä rukouspalvelijoiden kanssa esim. Sanan ja rukouksen illassa, tms. <3 Voimia!

    • Lapsuudenkoti tai lapsuuden kesäpaikka ovat kyllä voimakkaita muistoja aiheuttavia. Niinhän se vanhuksillakin monesti menee, että taantuvat lapsuuteen, eivätkä muista enää nykyhetkeä.

      Nyt kirjoitettuani tämän postauksen, en ole nähnyt näitä unia, josko asian käsitteleminen auttoi.

      Sydämelliset kiitokset sinulle Fridam ja kaikkea hyvää marraskuulle. <3

  • Näkisin myös niin että unet ovat osa surutyötä mutta uskon myös kuolemanjälkeiseen elämään, joten kaikki on mahdollista ♥ Oon itsekin nähnyt aikamoisia unia läheisten poismenon jälkeen ja olen niitä pohtinut ystävän kanssa ja kyllä se jostain herkistymisestä kertoo kun olen saanut unien kautta toimia viestintuojana .

    Mun unet ei oo koskaan noin yksityiskohtaisia, muistan aina vain lyhyitä unia.

    Kun kello on jo paljon, voinkin toivotella kauniita unia Tiia ♥

    • Kaikki todella on mahdollista. <3

      Ihan samaa mieltä, jos näitä kuuntelee, niin taustalla voi olla niitä elämää isompia ihmeitä. <3

      Oikein sydämellistä tiistaita Maikku. <3

  • Voi Tiia, miten kauniisti kuvasit näitä unia. Ikävä ja suru (ja rakkaus) aiheuttavat kummia ilmiöitä. Ja välillä unet tuntuvat jopa pelottavan todellisilta. ❤️

  • Mä näin vuosia unia mun tädistä Irjasta. Nykyään enää todella harvoin . Irja kuoli, kun olin todella herkässä teini-iän kynnyksellä. Luulen, että alitajunta halusi pitää ihmisen elämässäni vaikka unien kautta. Unet olivat aina hyviä, tehtiin kaikkea kivaa ja meillä oli hauskaa, tiedostin niissä aina, että irja on kuollut ja sen takia niistä unista ei halunnut edes herätä vaan jatkaa vaan.

    Nyt en ole Irjasta nähnyt unta varmaan kohta kahteen vuoteen. Luulen, että aivot ovat vihdoin kolmessakymmenessä vuodessa käsitelleet menetyksen ja ovat olleet valmiita luopumaan.

    Mukavaa torstaita Tiia. <3

    • Irja on ollut sulle niin tärkeä ihminen ja poismeno järkyttänyt suuresti. <3

      Ehkä se on juuri noin, vihdoin hyväksyy toisen hyvin rakkaan ihmisen poismenon. Kun ihminen menehtyy nuorena, niin sitä on paljon vaikeampaa hyväksyä kuin vanhuksen poismenoa.

      Sydämellistä tiistaita Jonna. <3

  • Hirmu tarkasti pystyt muistamaan unien kulun. Ovat selvästi olleet niin vaikuttavia, etteivät haihdu aamun tullen mielestä.

    Itsekin näen ajoittain unia, joissa joku edesmenneistä isovanhemmistani tai äitini kuoleman jälkeen äitinäni ollut rakas kummitätini ovat mukana ihan luontevasti. Niin että mikään siinä unessa ei tunnu kummalliselta tai siltä, että miten he voivat olla olemassa, koska ovat oikeasti kuolleet, vaan tunnelma on jotenkin hirmu lämmin ja onnellinen. En vaan koskaan muista aamulla tapahtumia sen tarkemmin, mutta mielen valtaa jonkinlainen pettymys, kun taas tajuan, että uni ei ollutkaan totta, vaan kaunista satua.

    Kauniisti kirjoitit <3

    • Juu ja nämä aina tulee aamuyöllä ja herään niihin.

      Lohdullista ja jotenkin ihana tuo, unimaailmassa, joka kenties on ohut verho toiselle puolelle, rakkaat ihmiset ovat läsnä. <3

      Sepä juuri noissa unissa on, kun ovatkin vain unta, mutta mitä jos eivät olekaan. <3

      Kiitos kovasti Annukka ja aivan ihanaa marraskuun alkua. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud