Epätäydellinen täydellisyys

Epätäydellinen täydellisyys

Tiedättekö sen hetken, kun olet juuri tekemässä jotain, on ”täydellinen” visio, hetki vaikuttaa täydelliseltä ja sitten tapahtuukin jotain yllättävää.

Kuten vaikka tänään oli (mukamas) syntymässä juuri se täydellinen aamukahvikuva, oli syyslehtiä maassa, aurinko porotti juuri oikeasta suunnasta, valo oli täydellinen ja mitä Samu siinä kohden tekee, nostaa jalkaa ja pissaa puskaan.

Tuttua vai mitä ihan kaikilla tasoilla.

Tyttärelle aamulla totesin, ”ei kai päällä ole likainen paita”, tytär siihen nauraen, ”oletko äiti tyhmä vai tyhmä, pesit tämän paidan eilen ja nostin sen tänä aamuna narulta.” Tähän ei auttanut vastata muuta kuin, että ”olen tyhmä ja tyhmä” ja siinä hetkessä meillä riitti nauramista, hetki oli täydellinen, tytär ja minä kohtasimme naurun keinoin kiireisenä arkiaamuna.

Täydellinen hetki syntyi sen epätäydellisyydestä.

”Täydellinen” on tavallaan ihana sana ja samalla kamala. En ole koskaan pyrkinyt täydellisyyteen, mutta onhan se mahtava tunne, jos tulee fiilis, että nyt syntyi täydellinen ruoka tai täydellinen kakku tai jotain muuta vastaavaa. Onnistumisen tunne on hieno.

Se miksi en ole pyrkinyt täydellisyyteen on se, että mielestäni täydellisyys on subjektiivinen kokemus, toisen täydellinen on toiselle epätäydellinen. Tiedostan, että oma täydellisyys on toiselle kovin vaatimatonta. Lisäksi täydellisyys asettaa aivan liikaa paineita.

Tietoisuus myös siitä, että aina on täydellisempiä ihmisiä kuin itse, laskee rimaa pyrkiä ankaraan täydellisyyteen vaan pikemminkin nauttia siitä mitä tekee, oli lopputulema mitä tahansa. Välillä onnistuu ja välillä ei. Ilon kautta tekeminen, sitä voisin jopa kutsua tietynlaiseksi täydellisyydeksi.

Vaikka saatamme hyvin muistaa sen täydellisen hetken, täydellisen auringonlaskun, täydellisen kahvin, täydellisen yhteyden toiseen ihmiseen. Epätäydellinen hetki on kuitenkin monesti se josta saa ne parhaat naurut ja sen vuoksi epätäydellinen hetki voi ollakin täydellinen.

Esimerkiksi meidän hääpäivä oli kaikkea muuta kuin täydellinen. Sekoilua mahtui, tämä morsian oli myöhässä alttarilta, koska unohti, että aika olikin muuttunut jossain kohden, urkuri siellä rämpäytteli samoja sointuja aina uudelleen ja uudelleen menemään. Eräs häävieras oli aina askeleen myöhässä eli myöhästyi kirkosta ja eksyi hääpaikalta. Hääyökin meni tällä uunituoreella vaimolla vessan lattialla miehen kuorsausta paossa.

Mutta miten monta kertaa olemme nauraneet täydellistä ilon naurua mahamme pohjasta näille sattumuksille. Jos kaikki olisi mennyt maaliin, olisiko jälkikäteen niin paljon naurettavaa, kenties niin paljon muisteltavaa?

Muistammeko iäkkäinä ne hetket, kun suoritimme ja saimme kenties tuloksena täydellisyyttä. Vai muistammeko ennemmin ne hetket, kun kaikki meni mönkään ja miten siitä selvittiin ja miten jälkikäteen naurettiin. Miten vastoinkäymiset ja epätäydellisyys on ne seikat, jotka hitsaa yhteen, tuo toisen ihmisen vielä tiiviimmin lähemmäksi itseään.

Kun jaat oman epätäydellisyyden toisen kanssa, jaat vaikka murheet ystävälle tai ystävä jakaa sinulle, tämä on se harppaus, joka vie ystävyyden taas askeleen syvemmälle tasolle. Ei kukaan halua nähdä kuorta vaan pintaa syvemmälle, sillä sieltä syvältä löytyy se aito ihminen.

Jos mietin meitä mieheni kanssa, juuri vastoinkäymiset ovat hitsanneet meidät yhteen ja tuoneet tunteen, tuo ei horju hädän hetkellä vaan on se kallio jota tarvitsen. Kalliokaan ei ole täydellinen vaan täynnä rosoja ja jokin juuri niissä rosoissa on, mikä tekee toisesta rakastettavan.

Ehdottomasti ne parhaat naurut saadaan myös arjen keskellä, nauraen surutta toistemme kömmähdyksille, hömelöille lapsuksille mitä suusta pääsee, toisen kanssa voi turvallisesti olla epätäydellinen ja tälle epätäydellisyydelle voi vielä nauraa, sillä tämä nauru ei ole pilkkaa toisen kustannuksella vaan lämmintä rakkautta.

Joten kyllä se kaikkein paras kuva näistä on Sampan puskapissa vaikka en väitä, että mikään muukaan kuva olisi mitenkään täydellinen. Tässä kuvassa on vaan se elämänmaku, se mitä elämä on, täydellistä ja epätäydellistä yhtä aikaa, ei toista ilman toista.

Epätäydellisyys kaikessa on vaan paljon mielenkiintoisempaa kuin hiottu täydellisyys, sillä juuri se muistuttaa inhimillisyydestä ja siitä aitoudesta, jota jokainen meistä janoaa. <3

Minkälaisia mietteitä teksti herättää? Pyritkö täydellisyyteen vai annatko armon käydä? Haluatko jakaa epätäydellisiä hetkiä, hetkiä joille ei ehkä ole voitu nauraa, koska olivat sen verran epätäydellisiä tai epätäydellisiä hetkiä, joille jälkikäteen on voinut nauraa. Olisi hienoa kuulla mitä tahansa aiheesta epätäydellisyys ja täydellisyys?

Ilon kautta uuteen viikkoon. <3



31 thoughts on “Epätäydellinen täydellisyys”

  • En pyri täydellisyyteen, koska se olisi ajan turhaa käyttöä. Kuten sanoit, on elämässä kyllä paljon täydellisiä hetkiä ja niistä juuri nuo epätäydellisimmät ovat niitä täydellisiä 🙂
    Voi Samu ja puskapisut, ihan mahtava kuva <3 Ihanasti kuvaat tuota suhteenkin täydellistä epätäydellisyyttä <3
    Kaunista iltaa sinulle Tiia <3

    • Eikö olekin jännää, epätäydellisistä hetkistä jälkikäteen yleensä tulee ne täydelliset, epätäydellisissä hetkissä tunteet on myös niin pinnassa, että sekin tekee ehkä epätäydellisistä hetkistä niin tunteikkaita. <3

      Kivaa viikkoa Outi. <3

  • Täytyy tunnustaa, että minussa löytyy sitä täydellisyyden tavoittelijaa. Enpä tiedä, miksi. Olen todella armoton itselleni ja tuo piirre on ajanut minut väsyksiin useammin kuin kerran. Minkäs teet?

    • Syyt voivat olla hyvin moninaiset. Vaikka jos lapsuudessa on oppinut siihen, että saa kehuja hyvien suoritusten kautta, niin tätä tunnetta saattaa lähteä tavoittelemaan aikuisenakin. Toki en osaa sanoa voiko sinulla olla tästä kyse, voihan tilanne aikuisena kääntyä samaan, että huomaa onnistuneiden suoritusten kautta saavan tietynlaista vastakaikua muissa ihmisissä ja jokainen meistä janoaa kuitenkin arvostusta ja kunnioitusta.

      Jos uupuu, niin kenties auttaisi miettiä, mitä tapahtu, jos en onnistu kaatuuko maailma tai vaikka terapia tai joku hyvä kirja aiheesta, jotta oppisi vähän hellittämään. <3 Teet kaiken niin hienosti Satu, puutarha, kukat kaikki vertaansa vailla.

      Paljon halauksia. <3

  • Kirjoitit niin kivasti tästä ihmiselämästä. Kyllähän tähän kaikkea mahtuu. Olen aika päiviä sitten luopunut ajatuksesta ”täydellinen”, siinä menisi henki ja/tai terveys, jos kovin tosissaan täydellistä kohti pyrkisi. Ja juuri hullunkuriset hetket ovat niitä, jotka omalla hassulla tavalla ovat täydellisiä. On kiva, kun esimerkiksi huumori toisen ihmisen kanssa kohtaa.

    Asiat on silloin hyvin, kun voi luottaa lähimmän tukeen ja turvaan, puolin ja toisin. Ja ehkä ne rosot ovat sitä varten, että niistä saa otteen, käsi ei lipsu.

    Ihana koira. Ei se katso aikaa eikä paikkaa, kun luonto kutsuu.

    • Se on niin totta, että täydellisyyden tavoittelussa ei valmista tule ja sen alle uupuu pahimmassa tapauksessa.

      Se on niin totta, että mikä yhdistää paremmin kuin nauru.

      Ihanasti kirjoitettu, että rosoista saa kiinni, juuri näin. <3

      Ei se paikkaa katso ei, kun luonto kutsuu. 🙂

      Sydämellistä loppuviikkoa Johanna. <3

  • Viisas teksti! Mä oon ollut kouluiässä täydellisyyden tavoittelija, olin kympin tai ysin tyttö, joka itki jos teki virheen. OSe oli hurjan raskasta elää niin, mikään ei ollut tarpeeksi. Onneksi vuodet ovat vierineet ja elämä on opettanut, että täydellisyyttä ei kannata tavoitella, koska kukaan ei ole täydellinen, Eeva Kilpikin sen tietää:
    On vain yksi periaate: epätäydellisyys.
    Joka hyväksyy sen, jaksaa elää.
    -Eeva Kilpi-
    Valoa päivään Tiia <3

    • Ihana sinä ja Eeva Kilpi. <3 Kiitos näistä ja Kilven sanoja tavoitellen. <3 Pus päivään Taru. <3

  • Mun piti ihan alkaa miettiä tätä asiaa, kun en keksinyt mitään täydellisiä kokemuksia. Olenko niin perfektionisti, etten ole kokenut mitään täydellistä? Sitten tuli mieleeni jotkut auringonalaskut. Kotimaassa tai ulkomailla. Pauhaava meri, laskeva aurinko ja kikattavat lapset Kyproksella. Ne ovat kyllä olleet lyhyitä, mutta aivan täydellisiä hetkiä.

    Mutta muuten en kyllä edes tiedä millainen olisi vaikka täydellinen koti? Täydellinen ruoka? Kaikessa on niin puolensa! Elämä on pieniä täydellisiä hetkiä ja aika paljon myös niitä ihan kamalia hetkiä. 😀

    Valoa harmaaseen päivään!

    Katja
    http://www.optimismiajaenergiaa.fi

    • Uskon, että joka päivä koet täydellisiä hetkiä lastesi kanssa ja kun lapset ovat isoja tai muuttaneet kotoa, on vaikka mitä muistella, lukemattomia täydellisiä hetkiä, kuten juuri tuo mainitsemasi. Lasten kanssa oleminen on vaan kuorrutettu aikamoisella intensiteetillä ja sitä kautta väsymyksellä, että ihan aina siinä kohden ei oivalla tilanteen täydellisyyttä, mutta voi itku miten on ikävä omia pieniä taaperoita. <3 Mutta tähänkin pakko todeta, ei ole mitään hienompaa matkaa, kuin seurata lapsen kasvua aikuiseksi ja miten upeaa on saada olla siinä mukana peräti neljä kertaa. Olen rikas, eikä mitään puutu, kun on nämä kokemukset.

      Juuri näin, elämä on tasapainottelua ja välillä ihan kamalaa, mutta ei kivat asiat tuntuisi niin kivoilta, jos ei olisi kamalia hetkiä myös.

      Aurinkoisia ajatuksia teidän ihanalle perheelle. <3

  • Kyllä, kyllä,täydellisiä visioita pyörii päässä harva se päivä.Olen vaan niin levoton sielu, että minulle tuottaa suurimman ilon saada yrittää ja kokeilla,kuin täydellinen lopputulos.Onneksi tuo vappuheilani on sitten juurikin tyyppiä;”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”,muuten meillä varmaan moni asia olisi todellakin sitten”puoliksi tehty”.😏 Pitkä yhteinen historia on opettanut kuuntelemaan toista ja tekemään kompromisseja puoleen ja toiseen. Ja kun juttelee kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta puolison, lasten, tai kenen tahansa kanssa,on niin elähdyttävää huomata näkökantoja, joita ei itse ole tullut edes ajatelleeksi. Ja viisas Samu näyttää viestittävät, että”hätä ei lue lakia”😉. Kiitos ajatuksia herättävästä postauksesta💚 ja lämminhenkistä viikon jatkoa 😘

    • Ihana sinä ja vappuheila ja täällä samanlaista ajattelua, tärkeintä on tekeminen ja ilo. <3

      Se on niin totta, miten ohut kuori sitä olisikin, ilman jaettuja kokemuksia ja ajatuksia. Ihmiset rikastuttaa ja vuorovaikutus ja tietenkin rakkaus. <3

      Kiitos sinulle Pipsamuori ihanasta kommentista ja mahtavaa loppuviikkoa sinulle ja poikaystävälle. <3

  • Nuorempana yritin olla täydellinen monenki asian kans, mutta tuskin silloonkaa onnistuun.
    Ikä se teköö tehtävänsä ja on oppinu olemahan armollinen ittellensä ☺
    Täydellistä juuri se, kun Samua pisuttaa, se ei katto aikaa eikä paikkaa ☺

    Iloa viikkoosi TiiaYstäväin ♥♥

    • Ikä tuo armollisuutta, itseään ja muita kohtaan ja se on yksi parhaita juttuja ikääntymisessä.

      Oikein ihanaa loppuviikkoa ystäväin Marja-Terttu. <3

  • Minulle ei tullut edes mieleen tavoitella täydellisyyttä. Kunhan suuri osa asioista on riittävän hyvin ja elämässä tarpeeksi mielenkiintoista sisältöä ja peruspuitteet ok, niin se riittää. En jaksa sellaista nipottamista, että kaiken pitäisi olla juuri tietyllä tavalla. Olen varmaan liian suurpiirteinen ja kärsimätön täydellisyyteen 🙂

    • Olet viisas, juurikin noin. <3 Ja täällä armollisuutta itseään kohtaan, kun tiedän että olen liian suurpiirteinen ja kärsimätön minäkin. <3

      Kivaa loppuviikkoa.

  • Minä olen sählääjä. Täysin samaa mieltä kanssasi. Joskus olen yrittänyt jonkin asian tiimoilta tehdä hienon järjestelmän ja eipä aikaakaan, kun se luhistuu.

  • Olen vuosien varrella hyväksynyt, etten ole täydellinen vaan kaukana siitä. Koetan tehdä monessa asiassa parhaani, mutta ihan kaikessa en pyri täydellisyyteen. Riittävän hyvä on monessa asiassa – no, riittävän hyvä. Ihan kaikkeen ei kannata antaa kaikkeansa.

    Monet parhaat muistotkin ovat juuri sillä hetkellä epätäydellisistä hetkistä. Mies kantoi viini laatikon morsiamen sijaan kynnyksen yli ja perässä seurasivat tavaroiden kantamisessa auttavat ystävät. Heidän seurassaan rääpimme ruokia aamuyöhön. Ei romanttista, mutta etenkin toisen ystävän kuoltua muutamia vuosia myöhemmin pitkän sairauden jälkeen, nämä ovat ihan parhaita muistoja.

    • Riittävän hyvä on just eikä melkein. <3

      Voi teidän ihanaa ja kaihoisaa häämuistoa, yksi on poissa, mutta aina sydämessä. <3

      Mukavaa torstaita Tuuli. <3

  • Ihania syyskuvia. <3 Juuri pohdiskelin tätä itsekin, että mitä jää elämästä mieleeni. Ei ehkä se täydellisyys, vaikka niitä täydellisiä hetkiä on kiva kuvata – vaan kaikki ihmeelliset sattumukset, vaikeudet ja niiden voittaminen, käsittämättömät elämänkokemukset, joista on kuitenkin selvitty eteenpäin. Minun ja mieheni suhdekin on ollut melkoista vuoristorataa, mutta unohtumatonta sellaista, ja rakkaus kantaa kaiken yli. Kyllä sellainen jää mieleen ja tuntuu rikkaudelta tasapaksun elämän sijasta.

    • Juurikin näin, veit sanat suusta, ihan täydellisen samoin ajattelen. <3 Niitä vaikeita hetkiäkin tarvitaan vaikka niissä hetkissä se ei aina siltä tunnu. Miten muuten elämä maistuisi niin maukkaalta hyvinä hetkinä, miten muuten sitä hitsautuisi toiseen ihmiseen niin kiinni. <3 Hienosti sanottu, se on juuri sitä elämän rikkautta.

      Ihanaa loppuviikkoa Annie <3

  • Tärkeä aihe.
    Teidän hääpäivä ei ehkä vastaa yleistä käsitystä täydellisestä, mutta se ei vähennä päivän merkitystä teille <3
    Ihminen ei koskaan tule täydelliseksi. On vain opittava elämään epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteiden kanssa.
    Olisihan se mukavaa, jos noita karvakamuja voisi ohjata vaikkapa kaukosäätimellä täydellisiin poseerausasentoihin.
    Aika monta vuotta minulla meni ennen kuin tajusin laittavani riman aivan liian korkealle. Vanhana osaa jo olla armollisempi itselleen. Ihmisarvo ei riipu siitä, miten paljon saa aikaiseksi tai siitä, että on hyvä kaikessa mihin ryhtyy.
    Hyvää viikon jatkoa Tiia <3

    • Hienosti kirjoitettu ja juurikin noin, mikä on yleinen käsitys ja täydelliset häät, ne on juurikin sellaiset, jotka itse kullekin on omanlaisensa. <3

      Olen niin samaa mieltä ja ikä tuo armollisuutta, ihmisarvo on sydämen viisautta, miten kohtelee muita ja myös itseään. <3

      Sydämellistä loppuviikkoa Kirsti Kaija. <3

  • Liika täydellisyyden tavoittelu johtaisi hermoheikkouteen, neurooseihin, unettomiin öihin & ikäviin olotiloihin, ei kiitos. Epäilen suunnattomasti vain pelkkää kiiltokuvaa näyttäviä ihmisiä, jos kaikki on ylitäydellisen oloista, eikä siellä ole mitään sijaa virheille, mokille tai kömmähdyksille. Itse tykkään särmistä, jopa ihan ulkonäössä joku pieni vinous/epätäydellisyys voi tehdä henkilöstä todella kiinnostavan jota haluaa seurata! Parhaat muistot syntyvät niistä vaikeista hetkistä, jotka on vaivalla selvitetty ja joita sitten naurulla myöhemmin muistellaan : )

    • Samaa mieltä, tykkään persoonallisuudesta eli sellainen jenkkitäydellisyys ei ole mun juttu. Persoonallinen hymy, vinot hampaat vaikka ovat jotenkin paljon coolimpaa ja hotimpaa kuin vetää kaikki kumimaisen täydelliseksi.

      Juuri näissä riittää naurettavaa ja muisteltavaa, kömmähdyksissä, vaikeissa hetkissä ja hei me selvittiin, me mokattiin, mutta ollaan eletty. <3

      Ihanaa loppuviikkoa Heli. <3

  • Juuri näin. 🙂 Meillähän on miehen kanssa suurinpiirtein koottonut ylös, mitä hauskoja ja sekopäisiä juttuja toinen on vahingossa suustaan päästänyt, minä useammin kuin puolisoni. Niitä sitten kaivetaan aina sopivan tilaisuuden tullen esiin. 😀

    Ihanaa viikonloppua Tiia.

    • Just tämä, täällä sama juttu ja toisten mokille ja urpouksille on ihan mahtavaa nauraa yhdessä toisillemme ja itsellemme. <3

      Ihanaa uutta viikkoa Jonna. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud