Älä tuputa ”hyviä neuvoja.”

Älä tuputa ”hyviä neuvoja.”

Eilen aamulla avatessani Instagramin, törmäsin moniin mieltä askarruttaviin pohdiskeluihin ja keskusteluihin. ❤️

Ihastuttava yhveli @veerabianca on keskustellut viime päivät toksisesta laihdutuskulttuurista ja sai Twitterissä joltain pimiöltä aivan kamalan kommentin ja näitähän riittää.

Omassa takaraivossa on kumissut jo teinistä asti, että pitää laihduttaa. Nykyään pyrin miettimään, että miksi pitäisi, jos itsellä on hyvä olla ja kaikki arvot on enemmän kuin yes. Olen sitä paitsi onnellisempi sukulaati huulessa kuin porkkana. Toki olen törmännyt tilanteisiin, joissa on kutsuttu vaikka pr-toimistoon valitsemaan vaate ja mallikappaleista löytynyt vain pieniä kokoja. Miksi minä tunnen noloutta tällaisessa tilanteessa tai kertoessani, jos on kutsuttu johonkin vaatejuttuun, että kokoni on tältä merkiltä se isoin koko. Mistä tämä häpeä?

Vastaus on toki laihdutuskulttuuri, jota kaikki lehdet ja telsuohjelmat toitottaa ja jotka saavat alitajunnan pohtimaan olenko vääränlainen?

Toinen iso keskustelunaihe mihin olen viime päivinä Instassa on pyytämättä saadut neuvot.

Sain itse esimerkiksi aivan jättipaljon hyviä neuvoja hormoni asioiden suhteen, mutta sillä erotuksella, että pyysin neuvoja. Olen edelleen superkiitollinen kaikista neuvoista ja ilman teidän tukea niin tutut ystävät kuin te täällä lukijat, niin en olisi varmaan saanut vieläkään mitään aikaiseksi.

Toki on hyvää antavia neuvoja ja toki on myös keskustelua. Mutta jos yksinhuoltajan, joka on kotona ei pitäisi hankkia koiranpentua ettei koira jää huomiotta, koska perheessä on myös lapsi ja vaikka valtaosa hankkii koiran ja käy pitkät päivät töissä, mietin kyllä minäkin mikä on tämän pyytämättä annetun neuvon tarkoitus?

Jos nähdään ihmisen syövän vaikka pelkän kananmunan Instassa, heti on syömishäiriö, voi ihmiset! Korostaisin ja muistuttaisin ihmisiä siitä, että se mitä somessa nähdään on vain siivu ihmisen elämästä, ruokavaliosta, touhuista, olemuksesta, iloista tai suruista. Itse en esimerkiksi kerro suurista murheista lainkaan täällä, mutta ei se tarkoita sitä, etteikö niitä olisi, etteikö olisi kriisejä, niin ulkopuolisista syistä tai ihan omia mielen kriisejä. Tänään olen esimerkiksi käynyt psykologilla, koska murehdin niin paljon ja asia vaikuttaa yöuniini. Kaipaan murehtimiseen työkaluja.

Uskon, että joillekin ihmisille tulee esimerkiksi julkisuuden ihmisistä tai ihan meistä tavis bloggaajista harha, että olemme tuttuja ja olemme 100% vain sitä, mitä olemme blogissamme, elämässämme ei ole mitään muuta. Tätä voisi suoraan rinnastaa siihen, ettei kukaan työpaikallakaan ole 100% sitä kaikkea mitä elämän kirjoon mahtuu. Toki voi olla aito, mutta silti olla paljastamatta kaikkea ja niitä kaikkia murheita mitä sydämen päällä liikkuu.

Olen omalta osalta saanut paljon ei pyydettyjä neuvoja, suurin osa hyviä tarkoittavia, mutta myös niitä joiden ainoa tarkoitus on sivaltaa ja nostaa oma itsensä paremmaksi. Tiedostan kyllä, että näillä ihmisillä on itse huolia ja ongelmia tai huono itsetunto, koska heillä on tarkoitus päteä ja yrittää alentaa toista ihmistä itseään ylentämällä.

Neuvoja voi antaa kahdella tyylillä ”hei tiesitkö että pönttöön ei kannata laittaa muuta kuin sitä itseään, että putket voivat mennä tukkoon” tai hei etkö sä tajua, että pönttöön ei voi laittaa mitään muuta tai putket menee tukkoon ja saat hirveän laskun ja naurun räkätys perään.”

Olen huomannut, että me suomalaiset olemme vähän sellaisia töksäyttelijöitä, mikä on toisaalta hyvä, sillä arvostan rehellisyyttä. Parempi suoraan, kuin turhanpäiväinen small talk. Mutta kun ilmaisemme kiperiä tai negatiivisia asioita, monesti nämä asiat tupsahtavat suusta väärällä tavalla, koska negatiivinen asia on niin vaikea sanoa. Meidän luonteeseen ei istu turha kaunisteleminen.

Silti suurin osa on kiinni ilmeistä, äänenpainosta, hymymerkeistä täällä somessa ja niistä pienistä hienoista väreistä.

Voisin kirjoittaa kilometrin pituisen listan elämän varrella saamistani kommenteista niin ihmiskohtaamisissa kuin täällä somessa. Somessa on vielä se katala juttu, että jos jättää hymiöt tai ystävälliset sanat väliin, väärinymmärryksen mahdollisuus on suuri.

Mutta jo pitkän aikaa sitten tein päätöksen, etten enää anna minkäänlaista tilaa ilkeydelle, enkä missään nimessä ala puolustelemaan itseäni. Olen ihan ok tyyppi, en täydellinen, mutta en pahin peto, joten miksi puolustella itseään ihmisille, joiden ainoa tarkoitus on vain haavoittaa.

Mutta heitetään tähän nyt muutama irrallinen neuvo, joita olen saanut, jotta saadaan tähän postaukseen lihaa luiden päälle eli mistä oikeastaan loppupeleissä puhun.

”Miksi et korjauta purukalustoasi samalla, kun olet niin turhamainen, että aiot poistattaa luomia kasvoiltasi.”

”Teidän kirjahyllyt ovat ihan kivat, jos ottaisit vaan nuo krumeluurit yläosat pois.”

”Ihan kiva koti teillä, mutta miksi noin psykedeeliset seinän värit.”

”Miksi teillä on niin paljon tauluja?”

”Tuosta kohdasta kannattaisi maalata hieman.”

”Ihmeellistä, että sinä olet noin hyvä äiti, kun olit nuorena sellainen huithapeli.” Oliko tämä todellakin kehu?

”Tiesitkö, että poolopaita korostaa kaksoisleukaa.”

Jne. jne. jne eli nyt saatte ainakin selkeämmän käsityksen mitä ajan takaa.

Kun menen toisen kotiin, näen siellä ne hyvät jutut, kuten myös ihmisessä ja kehun niitä. Kun on kiva tyyppi tai kodikas koti, ei sitä tule edes mietittyä, onko joku asia röntällään. Aina, siis ihan aina löytyy toisesta ihmisestä jotain hyvää sanottavaa ja olen jopa nähnyt kakkapäiden sulavan, kun heille on sanonut nätin sanan tai kehun. Hekin ovat raukat piikit koholla, koska ovat kaiketi saaneet oman osansa ”hyvistä neuvoista” ja laittavat heikkouttaan näitä neuvoja kiertämään.

Toki nämä lausutut asiat ovat juuri niitä, että sanojalla on itsellä kovat standardit ja suorituspaineet ja saattaa aivan viattomin mielin ääneen ihmetellä miten noilla noin tai tuo noin, koska en itselleni ikinä sallisi. Mutta silti, jos ei osaa, niin josko jättäisi ”hyvät neuvot” sanomatta. Joskus kun oikein polttelee mieli sanoa ja neuvoa, kysy itseltäsi, kysyikö tuo toinen neuvoa?

Jos toki joku vaikka Instagram storiesissa vuodattaa elämäänsä ja ihmiset haluavat osallistua tähän keskusteluun antamalla hyviä neuvoja, niin onhan se ihan ok. Sillä ei siellä storiesissa kai yksinään tuuleen huudella vaan ollaan vuorovaikuttamassa, koska sittenhän voisi keskustella kotona yksinään seinälle. Mutta edelleen korostan miten siihen vuorovaikutukseen osallistutaan, se on tärkeää.

Miksi ihmisillä on kova tarve puuttua toisten asioihin, eikö omassa elämässä ole tarpeeksi? Instagramissa täällä, herätti aihe paljon hyvää keskustelua, joten ajattelin, että avataan tämä keskustelu myös blogin puolella.

Voisin muuten seuraavassa postauksessa kertoa hieman miten psykologilla meni ja miten nyt hormoni asioiden kanssa menee, voin sanoa, että vielä ei ole taivas auennut, mikä hätähousulle on paha juttu. 🙂

Miten siellä, oletteko saaneet elämän aikana (totta kai olette) pyytämättä annettuja neuvoja, joiden tarkoitusperä ei aina ole ollut se hyvä sinulle vaan jokin aivan muu?

Iloista viikkoa kaikille ja ollaan hyviä toisillemme. <3



23 thoughts on “Älä tuputa ”hyviä neuvoja.””

  • Olipa kommentteja kyllä! Tosin, minulle silti jäi vahva olo, että ne ihmiset oli katsomassa peiliin niiden kirjoittaessa.
    Olet ihan huippu omana itsenäsi 💕!

  • Hei Tia! Kuten lapsena sanottiin: ”Joka toista haukkuu, itse on.”
    Pää pystyyn ja kohti uusia elämyksiä, antaa toisten mököttää.
    Ihanaa kesää!

  • Tuttua huttua on. Hyvät pointit nostit esiin.
    Mulla on kohtalo, jonka vuoksi voi kai roimia ihan kuinka sattuu. En kysy enää neuvoja. En tarvitse niitä. Mulla on aivot ja mm netti ja sisäinen intuitio asioista ja ihmisistä. Siksi niitä mulle tulviikin?
    Miksikö olen lihava? Äitini haukkui minut jo hyvin pienenä lihavaksi ja mainosti asiaa eteenpäin tehokkaasti. Nipisteli läskejäni. Sen ajan kuvissa näytän ihan normaalilta.
    Vasta paljon myöhemmin minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Taitanut olla koko ikäni, sukuvika. Laihdutin ja laihdutin, ei tuloksia. Laihdutin jo 12-vuotiaana samalla kun kuuntelin äitini neuvoa siitä, että mun pitäisi muuttaa pois. En kelvannut mitenkään päin. Neuvoja sateli mm ruuan suhteen. Itse äitini epäili appelsiinin valkoisten sisäkuorien olevan nyt sitä kuitua sitten.
    Mua on aina neuvottu. Neuvottu, haukuttu ja kiusattu. Etenkin kotona. Siksi kai muutin 17-vuotiaana pois. Sitä ennen 15-vuotiaana hän ilmoitti, että olen niin tyhmä ettei kannata kouluttaa. Suoritin lukion sitten myöhemmin työn ohella.
    Mulla olis vaikka mitä kerrottavaa, mutta kaikkein pahiten sattui se, että kun olin synnyttänyt kaksi poikaa, heidän isänsä kuoli. Ei kuolemakaan vielä alussa, mutta se, että otsassa oli leima yyhoo. Yyhoothan ei osaa eikä ymmärrä opastaa lapsiaan, vaan muiden on tehtävä se. Jouduin mm kieltämään ilmoituksella ainaisen poikieni sorsimisen taloyhtiön pihalla eräältä lapsettomalta pariskunnalta. Sanoin kirjeessäni olevani lasten äiti ja jos he tekevät jotain väärää (6-vuotiaina saivat olla itsekseen pihalla vasta muiden lasten kanssa), siitä ei tulla huutamaan lapsille, vaan minulle. Kerran pariskunnan mies sitten kävi. Toinen pojista oli pissannut pihan puskaan. Kiitin tiedosta, pyysin pojan paikalle selvittämään tätä hirvittävää rikosta, jonka jälkeen kysyin oliko hänellä muuta. Teki kyllä mieli kysyä, että onko hän itse ollut aina aikuinen mies. Tämän jälkeen lopetti tervehtimisen.
    Mutta tosiaan. Mua neuvotaan kaikenlaisista asioista edelleen, vaikka ikää on 64.
    Mulla on sisua kyllä. Opettelin muutaman palautusrepliikin ja opettelin kävelemään katsomatta ketään silmiin. Silti, aina jos suojus pettää, neuvoja satelee.
    Huvittava juttu pari vuotta sitten: mulla oli olkapää leikattu ja lähdin kävelysauvalenkille. Tietysti varoin olkapäätäni. Aivan tuntematon vanhempi mies oli ajamassa ohi, mutta pysähtyi kohdalleni ja kysyi saako hän antaa neuvon. Sanoin että anna tulla? Ei ollut puhe mistä on kyse.. Hän koki tarvetta alkaa opastaa minua, kuinka sauvoja käytetään, kuinka niitä heilautetaan yms. että nimenomaan olkapääni saavat täyden hyödyn liikuntamuodosta. Silmäni levisivät. Emme tunteneet toisiamme. Kysyin häneltä oliko muita neuvoja. Ei. Kiitin neuvoista ja lähdin sitten taas väärin sauvakävelemään.
    Ihmiset on …..

  • No onhan noita tullut saatua. Ollaan neuvottu vanhemmuudessa, vaikka ei itsellä ole edes lapsia, ollaan kerrottu mihin lihava saa ja ei saa pukeutua, ollaan päivitelty meidän elämää ihan yleisesti yms. Tuota minäkin haluan toitottaa, että pitäisi miettiä millä tyylillä ”neuvoja” antaa vai antaako ollenkaan.
    Ihanaa keskiviikkoa sinulle Tiia ❤️

  • Mulle ei tulis mieleenkään kommentoida tuntemattomille tollaisia asioita, mitä säkin oot saanut kuulla. Yleensä jos kommentoin jotain negatiivista, kerron sen oman kokemukseni kautta, en sen, että arvostelisin toista. Positiivisella linjalla pysytään, somessa on aivan liian paljon negaa liikkeellä.

    Ihanaa viikon jatkoa Tiia. <3

    • Just noin, mutta olet sydämeltäsi viisas ja empaattinen, osaat asettua muiden asemaan. Nämä henkilöt taas elävät omassa kuplassa ja kuvittelevat oman kapean kuvitelman kautta asioita muista ihmisistä.

      Se on jetsulleen näin ja positiivisuus avaa jännitteitä, kun negatiivisuus taas luo niitä.

      Ihanaa uutta viikkoa Jonna. <3

  • Ei kannata jäädä kiinni liian paljon negatiivisiin kommentteihin. Ongelmahan on sillä kirjoittajalla. Sinulla on sopivan osan elämästä kertova upea blogi!

    • Jetsulleen näin ja onneksi sitä tässä iässä jo tietää kuka on ja mistä tulee ja myös on ne läheiset, ne ihmiset joiden mielipiteillä vain on merkitystä. <3

      Ihanaa uutta viikkoa Marja. <3

  • Olipa loistava kirjoitus. Elämässä on tullut ties millaisia neuvoja ja kommentteja. Osa tosi törkeästi loksautettuja, ja jos tällainen on tullut ystävän suunnalta, olen tietoisesti ottanut etäisyyttä kyseiseen ystävään. Vaikka ystävä saisikin sanoa mielipiteensä, on sillä väliä, kuinka se sanotaan. Työelämässä olen myös huomannut, kuinka joku latistaa sanomiseni, vaikka kyseessä olisi kuinka vakava asia. Ikään kuin suurentelisin asioita, jotka ovat totisinta totta.

    Ihanaa viikon jatkoa sinulle Tiia. <3

    • Juuri tämä, neuvoja saa antaa aina, mutta miten ne annetaan, se on se jutun juju. <3

      On ikävä tunne, kun yritetään kävellä yli, kuin muuttuisi näkymättömäksi ja merkityksettömäksi. Koitetaan yrittää muistaa, ettei näin ole, ettei kukaan saisi meitä tuntemaan noin. <3

      Ihanaa uutta viikkoa Mannilainen. <3

  • Jälleen postaus tosielämästä, kiitos Tiia ❤ ikävä kyllä näitä ”neuvojia” riittää somessa, suurinosa heittelee välikommentteja sieltå ruudun takaa (ja varmasti voi lähipiirissäkin olla tälläisiä ihmisiä). Kyllähän ne rehellisesti jäävät mieleen vaikka ymmärtäisikin että monesti sillä ”hyvän neuvon” heittäjällä voi itsellänsä olla haasteita itsetunnnon tai elämän kanssa. Sitte seki, että (muistaakseni olet myös blogissasi maininnut postauksessasikin tämän) niin jos joku ihminen on negatiivinen tai muuten arvosteleva/vähättelevä/tuomitseva niin se ihminen salaa haluaa olla sitä mitä sinä olet/osaat/olet saavuttanut. Minäki mietin että uskallanko leikata otsahiukset koska koen ahdistusta välillä mun pyöreistä poskista mutta nyt en piittaa siitä, vaan jos se otsahius korostaa mun poskia niin sitte korostaa: posket ei lähde, oli se hius mikä tahansa. En ala enää kyllä miettii itseäni mihinkään muottiin vaan olen tätä mitä oon, en halua olla muuta. Kiitos Tiia kun jaat merkityksellistä sisältöä, sinulla on sinunlaisesi ainutlaatuinen blogi joka on täynnä aitoa sinua, elämäänne & elämän arvoja 🧡 ilolla luen ja saan seurata

    • Kyllä ja näiden huutelijoiden olisi hyvä muistaa, että siellä toisessa päässä on tunteva ihminen, joka voi taistella aivan omien ongelmien ja murheitten kanssa ja jonkun ilkeä kommentti voi olla ihan liikaa.

      Kyllä hyvin voi olla noinkin, että ihminen joka ilkeilee ja otetaan esimerkkeinä tänne tulleita kommentteja muilta, että jonkun reseptiin tai tapaan hoitaa koiria tulee ilkeyksiä, niin siellä voi toinen salaa toivoa, että osaisinpa itse tehdä noin tuota ruokaa, noin pieteetillä tai noin mutkattomasti jne. Joskus kyseessä voi olla asia mitä ei itselle salli tai joskus voi olla sellainen harhainen käsitys, että toisen elämä on paljon helpompaa kuin minun vaikka jokainen elämää nähnyt kyllä tietää, että kaikki saa omat murheensa tässä elämässä ennen tai myöhemmin.

      Otsahiuksista, tärkein kysymys on juuri tuo mitä kysyt itseltäsi, haluatko itse leikata otsahiukset, tykkäätkö ja viihdytkö niissä itse, viis muista, eikö vaan. Juu ja helpommin sanottu kuin tehty.

      Kiitos sinulle aivan ihanasta kommentista Jessica ja aurinkoisia ajatuksia. <3

  • Loistava kirjoitus jälleen kerran!
    Koira- ja ruokamaailmassa neuvoja kyllä riittää tai sitten niitä ’me ei ainakaan KOSKAAN tehdä niin ja näin’ ihan kuin se olisi merkki siitä että minun tapani on väärä, sen sijaan että avaisi itse hieman ahdasmielistä ajatusmaailmaansa ja kokeilisi joskus jotain uutta 😀 Itseasiassa minulla oli ystävä, joka oli varsin kova arvostelemaan ja neuvomaan. Ei enää olla juuri tekemisissä, sillä teki ihan mitä tahansa, aina hän tuntuu tietävän paremman tavan tai muistaa kertoa miksi minun tapani on tyhmä. Hän tuskin tarkoittaa sitä pahalla, mutta se ärsyttää siitä huolimatta 😀 ’Ja tähän voisi joku tulla neuvomaan että ’ehkä kannattaisi mainita asiasta’ mutta mä en jotenkin jaksa mitään draamaa tai mahdollista konfliktia.

    Someen kun kirjoittaa ihan mitä tahansa, on se triggeri besserwissereille. Uskallappa kehua aamukahviasi, saat heti viestiä mikä kahvi olisi parempaa ja millä tavalla tarjoiltuna 😀 Jos kirjoitat blogiin Bolognesereseptin, heti on joku kertomassa että Italiassa ei kukaan koskaan syö Bolognesea pennepastan kanssa’ ja kertomassa mitkä asiat reseptissä on väärin ja suorastaan pyhäinhäväistys, vaikka todellisuudessa Bolognesen/Ragun reseptejä on yhtä monia kuin alueita ja jopa ihmisiä.

    Ai niin, sainhan mä ystävällisen neuvon ig-stooreissa vuosi pari sitten että kannattaisi ehkä ehostaa ennen videostooreja että niitä jaksaisi katsoa. Varmistin ettei kommentoijan tarvitse painia tämän jaksamisen kanssa blokkaamalla hänet. Selvien loukkauksella tarkoitettujen viestittelijöiden kanssa en edes lähde vuoropuheluun.
    Aurinkoista loppuviikkoa, Tiia!

    • Heh juuri tämä, kuka niin sanoo, ettei jokainen yksilö voisi tehdä niin tai näin ja onko jonnekin kirjoitettu vaikka ruoanlaiton ja koiramaailman kirjoittamattomat säännöt. Nämä on tätä pätemistä ja mikä on pätijän motiivi, siihen ei kannata edes hirveästi käyttää energiaa. Joskus on ollut hyvä kysyä suoraan, miksi noin sanoit tai tuo loukkasi, niin kyllä siinä sanoja menee useimmiten hiljaiseksi, sillä nämä sanojat yleensä tykkäävät mollata kilttejä ihmisiä ja kävellä heidän yli. Monet mollaajat säikähtää, kun heille sanoo vastaan ja ovatkin pelokkaita, eivätkä ikinä kiusaisi niitä ihmisiä, joita katsovat ns. ylös. Inhaa ja surullista kaikkinensa.

      Ymmärrän ettette ole enää niin läheisiä ystäväsi kanssa, koska kuka haluaa jatkuvaa pahaa mieltä. Näistä on yllättävän vaikeaa puhua ja esimeriksi nämä tämän blogin kommentit tulivat pääsääntöisesti yhdeltä ihmiseltä, jonka kanssa ei olisi voinut puhua, koska hän oli aina oikeassa. Toki ymmärrän, että kaiken takana on lapsuuden kokemat ja huono itsetunto, mutta mielestäni viisas ihminen tietää paremmin, osaa analysoida käyttäytymisensä syitä, kateuden ja mielipahan tunteita ja miettiä miksi minulle nyt tulee vihaisia ajatuksia toista kohtaan, mistä tunnen itse heikkoutta, epävarmuutta, haluanko jotain mitä toisella on?

      Nuo bolognese kommentit sun muut ovat oikein kliseitä siitä, miten huonolla itsetunnolla varustettu ihminen toimii, nostaa itseään alentamalla toista.

      Nimenomaan ja sama täällä, koska et voi voittaa, teet niin tai näin, kun jollain ihmisellä on itse huono olla, hän kaivaa oman kuplansa keskeltä omalla kokemuspohjalla sinusta ajatuksia, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Mitäpä niitä yrittää edes oikomaan, jos joku pyörii mieluiten vihassa, eikä selvitä omia ongelmiaan, niin ei ole meidän tehtävä sitä tehdä.

      Oikein aurinkoista viikonloppua ja hei tuo joka kommentoi ehostamisesta, niin ilmeisesti hän suorittaa itse ehostamalla ja ei muille salli moista vapautta, että voi olla ehostamatta. Voi jopa kauhistuttaa, miten joku voi olla niin sinut meikittömän itsensä kanssa. <3 Eli anna mennä vaan ja minun silmiin nappisilmäsi ovat aina hyvin kauniit ja esiintymisesi miellyttävää.

  • Todella ikäviä kommentteja oot saanut. Mikähän siinä on, kun jotkut ei ajattele mitä sanoo, vaan sanoo kaikki mitä ajatteloo. Se kateus on niin ruma ”kukka”, jota joidenki
    pitää kastella toisen kustannuksella.
    Oonpahan monia neuvoja saanu minäkin pitkän elämäni aikana.
    Juuri postasin samoja ajatuksia blogiin.

    Aurinkoosta viikonloppua Sinulle Tiia ♥ ☺ ♥

    • Nuo on tuollaista normi piikittelyä, ei edes niin ilkeitä, mitä tänne blogiin on esimerkiksi tullut. Mutta kun moni tuli yhdeltä ja samalta ihmiseltä, alkoi siinä kohden meidän välille tulla jännite, eli aloin jo odottamaan, mitä seuraavaksi.

      Sinä olet kyllä saanut oman osasi ja aina mietin, miten ketään noin herttaista voi kukaan kiusata, mutta ehkä ilkeää ihmistä häiritsee herttaisuus, toivoisi itsekin olevansa herttainen. <3

      Aurinkoa uuteen viikkoon ihana ja kultainen Marja-Terttu. <3

  • Taas osuva teksti. Tekisi mieli sanoa, että fiksuinta olisi jättää kaikki pyytämättä annetut neuvot omaan arvoonsa, mutta sekin olisi yksi neuvo muiden joukossa. Yleensä ongelma on neuvojalla ei neuvottavalla. Kyse on juuri siitä, mistä kirjoitit, eli siitä miten sen ”hyvää tarkoittavan neuvon” sanoittaa. Meillä on kuusi biologista lasta ja 16 ”lainalasta”. Kuinka monesti olenkaan kuullut, ettei ole yksin meidän harteilla pitää huoli Suomen syntyvyyden kehityksestä. Tai ”onhan se hyvä, että joku antaa noille lapsille kodin, mutta miksi juuri te?” Minusta kuulostaa siltä, ettemme ole osanneet itse arvioida resurssejamme vaan sanoja tuntee ne meitä paremmin. Vaan mitäpä näistä. Oikein ihanaa kesäiltaa Tiia!

    • Se olisi kuitenkin oikein viisas neuvo. <3

      Kyllä yleensä se on juuri noin, esimerkiksi toisen erilainen elämäntapa voidaan kokea itselle uhaksi selittämättömistä syistä: kuten miksi tuo toinen uskaltaa, miksi minä en tai tuo toisen elämä on helpompaa kuin minun, mikä ei välttämättä ole totta. Voi kunpa toisen mieleen tai saappaisiin joskus pääsisi. Avartaisi.

      Miksi juuri te annatte lapsille kodin, no miksipä ei juuri te? Kyseessä on kutsumus, minusta ei olisi teidän työhön ja nostan teille hattua. Ehkä tämä sanoja on kärsinyt siitä, että kokee teidät paremmiksi ihmisiksi kuin hän, siis hyvemmiksi, kun autatte lapsia ja hänen on sitten pitänyt heikkouttaan aiheesta tuikata. Vaikka ei ole mikään oikeutus!

      Sepä juuri ja sanojan sanat siksi tuntuu todella höpsöiltä.

      Ihanaa uutta viikkoa Kirsti Kaija. <3

  • Minusta tuollaiset kommentit eivät ole mitään neuvoja vaan ihan puhdasta ilkeilyä, eikä niistä kannata välittää yhtään. Ymmärrän toki, että tuollainen kommentointi on ärsyttävää ja jos se on jatkuvaa, niin se alkaa myös kuormittamaan. Yritä ohittaa se mahdollisimman nopeasti suomatta sille yhtään aivokapasiteettia. Nopea delete.

    Yleisemmällä tasolla itse kyllä tykkään sellaisista haastavistakin kommenteista, joissa yritetään vaikuttaa ajattelutapaani. En yhtään pistä pahakseni, jos jolla kulla on hyviä neuvoja kuluttamiseen, vastuullisuuteen tai vaikka ekologisuuden lisäämiseen. Omalta kohdaltani voin sanoa, että noissa asioissa muutosta syntyy vain haastamalla ja silloin kun tunnen pienen piston sydämessäni, että voisin kohtuullisella vaivalla tehdä asioita paremmin. Mutta ikävään sävyyn haastaminen vaikka siitä, että kuinka kellertävä hammasluusto minulle on tai torahampaan malliset kulmahampaat on suoraansanottuna ainoastaan typerää ja on ehkä hetken suonut iloa ilkeämieliselle tyypille, mutta ei edistä mitään hyvää.

    Kivaa viikonloppua!

    • Näin juuri, sivalluksia ja kyllä moni noista oli samalta ihmiseltä, joka ei enää ole ystäväni, en vaan enää jaksanut eli kuten sanoit, alkoi kuormittamaan ja vatsassa oli sellainen nipistys, että mistä tölvii seuraavaksi. Koska toki kohteena olin myös minä.

      Olen samaa mieltä ja sulta on tullut todella virkistäviä kommentteja, joissa olet joko ollut eri mieltä, et välttämättä sitäkään, mutta haastanut itseni ajattelemaan myös muilta kanteilta. Sellainen laajentaa omaa perspektiiviä ja on todella tervetullutta. Sellainen on myös ystävien kesken tai ihan pariskuntailloissa jutellessa mieluisaa. Voidaan jopa väitellä, mutta ilman vihaa ja suuttumusta ja ilman syyttelyä, ihan vaan asiasta.

      No juurikin tuo, ehkä ilkeily on auttanut jotain purkamaan jotain omassa elämässään, sillä eihän onnellinen ja tyytyväinen tai tasapainoinen ihminen vinoile muille. Tämä ajattelu auttaa aina itseäni, ettei kannata olla ilkeistä kommenteista moksiskaan, siellä on joku jolla ei ole asiat välttämättä hyvin ja yritän lähettää hänelle hyviä ajatuksia.

      Mukavaa ja aurinkoista uutta viikkoa ja juhannusta. 🙂

  • Nolo tilanne varmasti, jos joudut pyytämään isompaa mallivaatetta eikä sellaista löydy. Mutta tuskin sua ilkeyttään ovat pyytäneet niitä valitsemaan. Sinä et ole iso, eivätkä ole siis sitä tulleet ajatelleeksi. Muistan itse, kuinka noloa oli käydä Kiinassa kenkäkaupassa ja pyytää suurempaa kokoa. Noloina hihittelevät myyjät kiikuttivat minulle suurimmat kenkänsä ja aina ne olivat minulle liian pieniä. Suomalainen ystävänikin halusi auttaa ja vinkkasi tavaratalon, josta saa ”jättikokoja”. Valitettavasti nekin jättikoot olivat vain 39 eli minulle pienet (ystäväni oma kengänkoko on 36).

    Kumma mitä kaikkea ihmiset jaksavat mollata. Minusta kotisi on aivan ihana mutta on selvää, ettei se ole kaikkien makuun. Yhtä vähän kuin itsekään tykkään huippuaskeettisista kodeista. Silti en alkaisi mollaamaan tällaista kotia, mitä se muille kuuluu, vaan tärkeintä on että itse viihtyy. Antaa kaikkien kukkien kukkia. 😊

    Mukavaa sunnuntain jatkoa, Tiia ❤️

    • Eivät missään nimessä ilkeyttään ole pyytäneet paikalle valitsemaan vaatetta vaan ihan hyvyyttään ja toki business mielessä ilman muuta. En tähän viitannut alkuunkaan vaan siihen häpeän tunteeseen, mikä velloo itsellä, että olet liian iso, kun et mahdu vaatteisiin ja siitä tulee kiusallinen tilanne kaikille ja siinä sitten ihmetellään. Häpeä on täysin minun ja omien korvieni välissä ja tulee olo, että olen väärän kokoinen vaikka ei kukaan ole väärän kokoinen. Eli juurikin näin, eivät ole tulleet sitä ajatelleeksi tietenkään.

      Voi mahoton ja vissiin Kiinassa sitten hihitellään, täällä Suomessa ainakin tuolla pr-toimistolla asia hoidettiin hyvin diplomaattisesti eli tilasivat minulle isomman koon.

      Ei kenenkään koti ole kaikkien makuun, mutta ei haittaa, sillä kotihan tehdään itselle. <3 Kuten sanoit, tärkeintä on että itse viihtyy. Itse en esimerkiksi viihtyisi valkoisessa kodissa, tulisi sairaalamainen olo, mutta silti valkoinen koti voi olla mitä upein ja tyylikkäin. Kukin tavallaan ja kaikki kukat kukkikoon. Kuten snaottu, ei ikinä silti sanottaisi toiselle asiasta ja aina löytyy jotain kehuttavaa toisesta ihmisestä ja sen voi sanoa ääneen.

      Oikein ihanaa uutta viikkoa Ei-Leen. <3

  • Voi jestas mitä kommentteja olet saanut. Niin hyvin kirjoitettu juttu Tiia, ja niin totta. Voi sua, toivottavasti saat apua tuohon murehtimiseen, että tulee hyvät yöunet.
    Kaunista juhannusta Tiia❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud