Yleislääkäri lopullinen pelastusrengas

Yleislääkäri lopullinen pelastusrengas

Saan aina välillä muutamilta ihmisiltä kysymyksiä vaihdevuosien suhteen, että miten nyt menee. Taustaa sen verran, jos olet täällä uutena lukijana, että kaikki vaihdevuosiin liittyvät postaukset pääset lukemaan hakusanalla ”vaihdevuodet.” Ja että taival kohti alhosta iloon lähti ensin terveyskeskuslääkärin luokse menolla, seuraavaksi otin yhteyttä psykologiin ja lopulta gynekologiin, koska asioita googlaamalla oivalsin yhtäkkiä, että unettomuus, vessavaivat, ahdistus, pelkotilat, kuolemaan liittyvät ajatukset, katastrofiajattelu, kaikki saattoivat liittyä vaihdevuosiin.

Hormonikierukka laitettiin, joka on oikein hyvä ja tiputtelu loppui n. puolessa vuodessa. Geelit ja suihkeet aluksi selvästi nostivat mielialaa, mutta mieliala aina romahti. Arvuuttelin joka toinen päivä, että haenko masennuslääkityksen. Tätä psykologi myös ehdotti, jotta pääsisin kuopasta ylös.

Geelit ja suihkeet eivät selvästi tehonneet tai teho jostain syystä laski ja estrogeeni vaihdettiin Progynovaan eli pilleriin eli estrogeeni imeytyy maksan kautta. Ei niin hyvä, mutta vuorokaudessa olo jo selkeästi koheni ja vihdoin oli käytössä estrogeeni, joka aidosti imeytyi kroppaan.

Kaikki eivät voi Progynovaa syödä, jos on rintasyöpäriski, tulppariski jne. Hirvittää ja harmittaa, ettei suihkeet ja geelit toimineet ja pillereitä nyt napsitaan, mutta se, etten enää ole ahdistuksen ja masennuksen kuopassa, on suuri asia, suorastaan pelastus. Progynovaa määrättiin pienin mahdollinen annos ja annos ei pitänyt kuumia aaltoja poissa, jotka olivat vaihdevuosien suhteen osaltani nyt uutta. Alunperin en juuri ymmärtänyt, että on vaihdevuodet, koska ei ollut kuumia aaltoja. Nyt sain tuta, miltä se tuntuu, kun on henkilökohtainen sauna päällä. Ahdistuksen tunteet kummitteli myös taustalla ja aloin oma-aloitteisesti syömään 1,5 pilleriä Progynovaa päivässä.

Terveyskeskuslääkäri, gynekologi ja psykologi kaikki ehdottivat univaikeuksiin mirtatsapiinia, joka toisille toimii erinomaisesti, mutta omalla kohdalla yhden kokeilun jälkeen voin vaan todeta, että tuo lääke oli aivan kamala. Napattuani illalla mirtan, olin sekaisin seuraavaan iltaan asti ja kroppa oli painava möhkäle, ettei mitään jaksanut tehdä. Kuulemma mirta alkaa tehoamaan parin viikon päästä, mutta ajatus kahden viikon testijaksosta moisessa kurimuksessa ja vielä perheellisenä oli mahdoton. Mihin tällaisen testijakson voisi ajoittaa, olla zombiena kesälomalla vai milloin?

Täysin en tiedä mikä on muna ja kana unettomuuden ja ahdistuneisuuden suhteen, jos ei nuku, väkisin ahdistuu.

Jätin sitten gynekologille soittopyynnön, eli ns. maksullisen soittoajan, jotta voitaisiin miettiä unettomuutta, mahdollista estrogeeni annoksen suurentamista tai mitä nyt tahansa. Gynekologi ei koskaan soittanut takaisin… Jouduin monttuun, tyhjän päälle, mitä tämä nyt on? Unohtiko toinen vai olinko vaivoineni niin epämiellyttävä asiakas, ettei halunnut enää kohdata potilaana. Tämä jälkimmäinen menee toki yliajattelun puolelle, mutta sellaista elämä alhossa ja maan matosena on, mitättömyyttä.

Siinä kohden iski yksinäinen tunne, että olin kärsinyt esivaihdevuosista n. 10 vuotta, erittäin pahoista vaihdevuosioireista 3 vuotta, tasapainotellut geelien ja suihkeiden kanssa vuoden, käynyt terveyskeskuslääkärillä, käynyt psykologilla ja ravannut gynekologilla ja silti ongelmat eivät olleet ratkenneet täysin. Ainoastaan migreenit helpottuivat kuukautisten jäädessä pois, mikä oli toki hieno muutos tässä ongelmien paletissa.

Tuntui, että olin uudestaan putoamassa kuoppaan ja että olin asian kanssa yksin. Ettei mistään saanut kokonaisuuteen apua vaan ihmistä käsitellään yksittäisinä paloina. Gynekologille esimerkiksi kerroin jatkuvasta vessassa ravaamisesta, öisin jopa 6-8x ja hulluksihan siinä ravatessa tulee. Gynekologi sanoi, että mietitään näitä asioita ensi kerralla ja lähtiessä sanoi, nähdään kahden vuoden päästä. Tässäkään kohden en kehdannut sanoa mitään, nielin vaan, että ei kai näille virtsavaivoille ole sitten mitään tehtävissä.

Purin sydäntä Casa Mimin Sarille, että nämä asiat eivät tule ratkeamaan ikinä, etten saa ikinä apua, kävin sitten kunnallisella tai yksityisellä. Mikä ihme voisi olla seuraava askel?

Sari sanoi, että tarvitsen kokonaisvaltaista apua ja tarvitsen hyvän yleislääkärin ja vinkkasi sellaisen, joka on lempeä, mutta päättäväinen ja vahva, joka ottaa tilanteen kokonaisvaltaisesti haltuun.

Varasin ajan netin kautta ja menin lääkärille ja miten kävikään ensimmäisellä kerralla, en ollut viimeistellyt ajanvarausta ja aikaa ei ollut. Menin Helsinkiin aivan turhaan. Siinä kohden meinasi tulla itku, olin laittanut kaikki toivoni ja viimeiset voimani juuri tähän lääkärissä käyntiin. Lopulta sain räpellettyä vitsailtua, että tätä nämä univaikeudet teettää ja lähdin pää painuksissa kotiin.

Viikon päähän sain uuden ajan. Kun aika oli, tuntui ensimmäisen kerran, että lääkäri otti tilanteen kokonaisvaltaisesti haltuun. Totesi heti, ettei mirtatsapiini sovi kaikille eli ei sitä. Kaikki muut ovat hokeneet, että mirta on hyvin siedetty, eivätkä edes ehdottaneet muuta tilalle.

Määrättiin pienin mahdollinen annos erästä masennuslääkettä, joka ei toimi omalla kohdalla masennuslääkkeenä vaan, jolla on unettava vaikutus. Siis ja näin, koska annos on niin pieni. Tuplattiin estrogeeni ja määrättiin Vagifemiä ja jo vain johan on elämä heittänyt kuperkeikkaa sen jälkeen.

Uni on maistunut, ainoastaan heräämiset ovat aavistuksen tahmeita, toisaalta olen aina ollut hidas herääjä. Kuten lääkäri sanoi, suihkun ja kahvin jälkeen olisin pirteä kuin peipponen ja aivan juuri näin on tapahtunut. Tupla-annos Progynovaa, kuumat aallot poissa, masennus poissa, mutta ahdistuksen kaiun tunnen vielä ajoittain. Ahdistuksen tunteet toki ovat ajoittain normaaleja, mutta vaihdevuosien ahdistus oli niin suurta, että välillä pelotti mennä kauppaan, öisin ajatukset pyöri koko ajan siinä, että läheisille sattuu jotain, elämässä ei ole mitään elämisen arvoista, koska kaikki kohta kuolee kuitenkin.

Veikkaisin, että tuosta ahdistuksen kuopasta jäi pieni trauma ja se kaikuna kummittelee ja tämä kaiku on käsiteltävä pois. Olen jäänyt jumiin ahdistuksen rihmaan.

Vagifem eli paikallinen estrogeeni on auttanut virtsavaivoihin, enää en ravaa koko ajan vessassa, ehkä n. 2-3x yössä, mikä on aivan hirvittävän iso parannus. Vagifem toki auttaa myös kuiviin limakalvoihin, joten noin ylipäätään hämmentää, miksi gynekologi ei Vagifemiä määrännyt.

Otettiin myös 29 verikoetta, olikohan joku naisen peruspaketti ja ilmeni, että olen terve kuin pukki. D-vitamiinia voin lisätä, siinä se. Kolesterolit, sokrut, ihan kaikki kunnossa, kiitos mummit teille geeneistä.

Nyt tilanne on niin hyvä kuin tässä tilanteessa voi olla. Ei tässä nuorruta, se on fakta, hedelmällisyyden menetys on pieni kuolema naiselle, jotain lopullista, äitiydestä luopumista vaikka ei enää tekisikään missään nimessä lapsia. Lisäksi ajatuksen tasolla saa tuntemaan, että olen näkymätön, olen harmaa, olen mielenkiinnoton ja vanha.

Voisin sanoa, että vaihdevuodet ovat pahimmillaan hyvin monikerroksellinen asia, johon on kuitenkin mahdollista saada apua, jos löytää hyvän lääkärin: gynekologin tai yleislääkärin. Toki gynekologilla pitää käydä, mutta omaksi pelastusrenkaaksi osoittautui lempeä ja vahva yleislääkäri.

Miksi jaksoin taistella vaikka en alunperin ollut varma, onko kyseessä mielenterveysongelma. Toisaalta näin oli, koska kaikki mielenterveydelliset oireet olivat totta, niiden syynä vaan oli vaihdevuodet.

Toivon todella, että näistä postauksista on jollekin apua, vaikka jollekin, joka on yhtä hukassa kuin itse olin. Apua on saatavilla, mutta milläs taistelet, jos väsyneenä ja masentuneena lillut kuopassa. Ei ole helppo rasti, mutta ajatus paremmasta huomisesta, toivo vei eteenpäin.

Jos ihmisiltä vietäisiin toivo, mitä jäisi jäljellä. Joten toivo oli se voima, joka pötki pienenä liekkinä eteenpäin, että kyllä täältä noustaan.

Jos olet aivan uusi täällä, kuuntele Kuumat aallot podcast ja etenkin Maija Kajanin osuus ja liity Facebookissa Vaihdevuodet ja menopaussi ryhmään, tuossa ryhmässä on avoin, ymmärtäväinen ja sisarellinen henki, eikä nokittelua ja tyhmiä kysymyksiä ei ole. Lisäksi Instasta löytyy mielenkiintoinen Vaihdevuodet tili. Juttele saman ikäisten ystävien kanssa ja ylläty.

Mahdoton on sanoa, että kestääkö tätä tasapainoa kuinka pitkään, syöksytäänkö tässä taas uuteen kurimukseen. Mutta nyt on yllättävän hyvä. Kiitos sinulle lempeä ja vahva lääkärini, sait aikaan enemmän kuin tiedätkään ja sen olisin halunnut kertoa sinulle, kun törmäsin sinuun tyttären kanssa ollessa hamsteri ostoksilla.

Sen unohdin vielä mainita, että koska omaa hormonitoimintaa on vielä jäljellä, niin pms-oireet aavistuksen vielä haaleana kummittelee, kuin myös migreeni, joka ei vedä tosin enää vuodepotilaaksi. Mutta viikko sitten sain ensimmäisen sahalaitakohtauksen ja sekin kuulemma saattaa liittyä vaihdevuosiin, jos tässä kohtaa elämää salamoi. Mene ja tiedä, mutta kaikenlaista. Niin ja vielä yksi juttu, yleislääkäri määräsi pulssilääkkeet ja kova pulssi liittyy myös vaihdevuosiin, mikä on ihan hullua. Tämä kaikki on vaan aivan hullua, miten nainen pahimmillaan voi mennä aivan romukuntoon.

Miten siellä, mitä teille kuuluu asian tiimoilta tai ihan ylipäätään hormonien tiimoilta? Toivon voimia kaikille saman asian kanssa painiskeleville. <3



14 thoughts on “Yleislääkäri lopullinen pelastusrengas”

  • Mahtavaa, että olet saanut nyt jonkunlaisen tasapainon. Kyllä tämä voi pahimmillaa olla lamauttavaa. Ja juuri nuo odotteluajat, silloin kun voi todella huonosti, että pitäisi jaksaa odottaa pari viikkoa tai pahimmillaan pari kuukautta ennen kuin sen avun saa.
    Itselläni nyt vielä hakusessa se tasapaino. On tämä aikamoista, kun se oma hormonitoiminta ei ole täysin lakannut, niin on aikamoista vuoristorataa.

    • Toivon todella, että sielläkin alkaa helpottaa ja ollut yhtä rajua kuin täällä. Huhhuh! On tämä naiseus sellaista sekamelskaa, että oksat pois. Tsemppiä Sari kovasti. <3

  • On kyllä tärkeää, että löytää lääkärin, joka ottaa vakavasti potilaan kaikki huolet ja ongelmat.

    Ainakin tähän saakka olen vaihdevuosista selvinnyt todella helposti, ei mielialavaihteluja (ei onneksi ole ollut PMS -oireitakaan aiemmin), ei hikoiluja, tunnen olevani jopa rauhallisempi kuin nuorempana. Hormonitoimintaa on kyllä vielä, saa sitten nähdä tuleeko joku täydellinen romahdus kun kuukautiset lopullisesti loppuvat.

    Totesin kyllä kerran gynegoloille, että olen ansainnut helpot vaihdevuodet, niin kauheat olivat teinivuodet jokakuukautisine kamaline kramppeineen, selkäkipuineen, oksenteluineen ja pahoinvointeineen. Kouluhoitajalta sain vain aspiriinia, mutta sen yhden tabletinkin sai vasta kun oli lukenut vartin verran odotushuoneessa lääkkeiden vaaroista varoittavaa artikkelia. Kerran sitten jo kerkesin kaaressa oksentaa odotushuoneen lattialle, kun hoitaja oli tentannut onko sitä aspiriinia pakko saada. Mitään ei koskaan tietystikään tutkittu, huonovointisuus kun vain ”kuuluu asiaan ja se vaan pitää kestää”. Valitettavasti suhtautuminen ei ole ihan hirveästi ilmeisesti neljässäkymmenessä vuodessa muuttunut.

    • Niin naisen rooli on kivulla kärsimän. Oli ystävä, jolla oli ihan samanlaista kuin sinulla eli aivan karmeaa. Toivottavasti Tuuli nyt, kun olet jo osaltasi aivan riittävästi kärsinyt, niin vaihtarit menisivät helposti. Itsellä on omaa hormonitoimintaa ja vaihtarit eli aikamoinen sekamelska, kun ne tosiaan voi olla yhtä aikaa eli estrogeenin tuotanto on laskenut, mutta munasoluja on vielä jäljellä.

      Ihanaa loppuviikkoa. <3

  • Ihan mahtavaa, että asiat menneet nyt parempaan suuntaan. Osaavat ammattilaiset ovat kullan arvoisisia ja kiitoksensa ansainneet ❤️

    • Kyllä ja sulle ikuisesti kiitollinen, että vinkkasit ja autoit. Halit Sari. <3

  • Täälläkin kuuluu aika hyvää asian tiimoilta. Vuoden kesti, että kierukka alkoi toimia halutulla tavalla ja enää en kärsi vuodoista. Kuumia aaltoja tulee harvemmin, mutta ne ovat aika pahoja sitten. Minulla ei ole muuta apua ollut kuin tuo kierukka. Nyt hoidetaan tämän rouvan muita vaivoja ensin.
    Ihanaa torstaita Tiia <3

    • Outi, voi hurjaa, että vuosi meni kierukan kanssa, ennen kuin tasaantui. Mulla on nyt toinen minipilleri testissä eli Cerazette ja sitä sitten kaks päivässä. Jos ei toimi näin, niin sitten kierukka ja ehkä myös minipilleri lisänä. Vaihdevuosioireita on ja olen 46v

    • Ihana, ettei ole muuta ja mahtavaa, että kierukka nyt toimii alun kankeuden jälkeen. Täällä meni n. 8kk, että tiputus lakkasi ja nyt ei enää mitään. Ihana tunne ja rauta-arvot nousee tämän myötä. <3 Ihanaa loppuviikkoa Outi <3

  • Kiva kuulla,että menee paremmin. Toivottavasti se jatkuu.
    Noissa lääkärissä on sellaisia symppiksiä ja osaavia kun osuu kohdalle.
    Mä kävin yhdellä virolaisella naislääkärillä terveyskeskuksessa. Aivan ihana ja osaava ja ymmärtäväinen. Ystävälle kehuin häntä ja sanoin ,että mun uus lääkäri tästä lähtien.
    Hänkin kävi samalla ja sanoi,ettei ikään mee ,ei tykännyt yhtään.
    No, me ihmiset ollaan erilaisia. Pääasia ,että saadaan apuja vaivoihin.
    Mukavaa loppukesän jatkoa sinulle.

    • Kiitos kovasti Leena. <3 Niin jänniä nämä ja kemia juttuja monesti. Mutta mielestäni on nyt hienoa, ett löysit hyvän lääkärin itsellesi. <3 Ihanaa loppuviikkoa Leena. <3

  • Mahtavaa kuulla, että asiat ovat menneet eteenpäin ja että vointisi on kohentunut. Huolissani olen seuraillut kamppailujasi vaihdevuosioireiden kanssa ja miettinyt, että kyllähän tuohon pitäisi apua saada. Minä olen 51v ja ensimmäisiä oireita on ollut jo jonkin aikaa. Kauhuissani odotan, että mitä tuleman pitää.

    • Näistä ollaan juteltu ja olen kiitollinen tuesta. Toivon todella, ettei mitään tällaista tule sinne vaan vaihtarit hurahtavat ohi huomaamatta. <3 Jos vielä ei ole mitään, niin se on jo tosi hyvä juttu. <3

      Kivaa loppuviikkoa Rva Kepponen <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud