Hirvein yö

Hirvein yö
Ensin ajattelin, etten kehtaa blogissa tästä edes kertoa, sillä tällä viikolla tapahtui jotain sellaista,  josta syytän itseäni, hävettää, olen itselleni vihainen ja vieläkin vapisuttaa koko episodi. 
Maanantai iltana yhtäkkiä Samua ei löytynyt kotoa mistään. Se merkillisen järkyttävä ja epätodellinen tunne, kun alati lähellä ja liki oleva koira on kadonnut,  mutta minne ja miten tälläinen voi olla edes mahdollista?
Huomasin aina kiinni olevan pihan portin olevan auki, miten niin on voinut käydä, portti on aina kiinni. Miten olen tuudittaunut siihen, että portti on aina kiinni, eikä mieleen ole tullut edes tarkistaa, onko portti suljettu vai ei. 
Oli portti suljettu tai ei, mieleni valtasi epäusko, Samu on niin läheisriippuvainen koira, ettei koskaan, siis ei koskaan viihdy pihalla hetkeäkään yksin, jollemme me, hänen ihmiset ole paikalla. Mitä on tapahtunut, miten tälläinen on mahdollista, miten Samu on vain yhtäkkiä voinut kadota?
Kilautin miehelleni mökille, toisessa päässä myös valtaisa epäusko ja samalla järkytys. Tytär siellä päässä alkoi itkeä ja samaten toinen tytär meillä kotona. Alkoi useiden tuntien etsikkoretki, mutta tuloksetta. 
Mökillä oleva tytär laittaa viidakkorummun pyörimään ja ilmeneekin, että naapurimme on ilmoittanut Porvoolaisten Facebook-sivuilla, että heidän pihalta on löytynyt meidän Samu. Kello on tässä vaiheessa jo miltei 2:00 yöllä ja en voi soittaa naapurille ja herättää vieraita ihmisiä. Aamulla 6:lta kuitenkin naapuri viestii tekstarein ja kertoo, että meidän kultaisen herrasmiehen on hakenut poliisit ja vieneet eräälle maatilalle hoivaan, meiltä n. 30-minuutin matkan päähän. Mielen ja sydämen valtaa lopullinen helpotus, Samu on turvassa!
Mikä jälleennäkemisen riemu, mikä hirveä seikkailu Samulla takana, järkytys ja trauma ja meidän perheellä tuskaisa uneton yö. En myös tiennyt, että Samu ”osaa” hypätä vauhdilla auton takakonttiin, koska aina aiemmin Samu on pitänyt peffasta työntämällä auttaa autoon. Kiire oli pojalla omaan kotiin ja kumman ketterä oli. 

Reissupoikaa väsyttikin koko päivän ihan mahottomasti. Minä sitten katselin Samua ihmetellen, siinä Samu taas on, kuten aina, mutta mitä jos olisi sattunut huonommin, meidän talon edestä menee vilkasliikenteinen katu busseineen, vauhtiveikkoineen kaikkineen. 

Hävettää ja syytän itseäni ja tiedän, että näin ei enää ikinä tapahdu toiste ja tiedän myös, että joskus tapahtuu kamalia inhimillisiä virheitä, mutta onneksi tämä virhe sai näin onnellisen lopun, Samu on onnellisesti kotona.

Allekirjoittakaa muuten ihmeessä Body Shop:n ”I’m forever against animal testing” vetoomus, allekirjoituksia  lisää kaivataan yhä ja me allekirjoitimme Samun ja muiden karvaistemme kanssa jo viime kesänä. <3

On meillä ollut siten aikamoinen viikko ja eilen nousi täällä lämpöä 37,4 verran, joka on nyt ohi. Tiedostan, että tuo lämpö oli reaktio mittaamattomasta järkytyksestä. Meidän Samppa, joka on aina jaloissa, oli yhtäkkiä tipotiessään, se oli yksi maailman oudoimmista tunteista. 

Pidetään toisistamme huolta, silmät selässä, varmistellaan kaikki itsestäänselvyydetkin, asiat voivat olla niin pienestä kiinni. <3 


 Arvostan myös perheen yhteistä toimintaa, kukaan ei pohtinut tai syytellyt, kuka oli jättänyt portin auki, vaan koko perhe keskittyi vain kaikin yhteisvoimin ja yhteisen hädän keskellä Samun etsintään. 


<3

Ai niin, minulle myöhemmin kerrottiin, että Samun oli ajanut naapurin pihaan se seikka, että Samu kävi siellä vähän naapurin tyttöä riiamassa. 

Aurinkoista torstaita kaikille. <3



Related Posts

Nyt mokasin! Hävettää, nolottaa, vajoan… Vihaan itseäni…

Olen lähetellyt tätini kännykkään vuoden pätkät kahvikuppikuvia päivää piristämään. Näin ainakin oletan, että piristää, sillä täti on joskus sanonut, jos mukikuvia ei ole vähään aikaan pläjähdellyt luuriin, että niitä on ikävä.  Tänä aamuna lähetin tädilleni yllä olevan mukikuvan päivää piristämään, mutta lähetinkin se vanhalle ystävälleni, […]

Meille tuli kissanpentu!

Vihdoin se päivä eilen koitti, että pääsimme noutamaan luovutusikäisen kissanpennun kotiin. Odotus on ollut piinaavan pitkä! Kissanpennusta vinkkasi Matkatar Nauran auringolle blogista, jonka sukulaisen kissalle oli syntynyt pentuja.  Ihastuimme heti tähän tyttökissaan ja valinta kolmesta ei vielä varatusta kissanpennusta oli selvä. Heh tätä tytteliä noutaessa […]



86 thoughts on “Hirvein yö”

  • Voi luojan kiitos, Samu löytyi! Eläinrakkaana ihmisenä tiedän tasantarkkaan, millainen hätä nousee, kun lemmikki katoaa. Tsemppiä koko perheelle, ja pidetään huolta toisistamme =) Lämpöisin terveisin Sari

  • Se on se rakkaus kun vetää koirankin pään pyörälle =) Onneksi Samu on nyt kotona. Tiedän kyllä tunteen kun koira häviää eikä kukaan tiedä missä se on. Siinä kyllä sydän pamppailee ja itku on herkässä.

    • Näin on, ihan hirveä paniikki ja pahimmat vaihtoehdot pyörii mielessä. Rakkaus on ihmeellinen voima. Kiitos kovasti Sude ja ihanaa viikonloppua sinulle <3

  • Onneksi tarinalla oli onnellinen loppu ja Samu saatiin kotiin. Hirveä tilanne, osaan kyllä samaistua.
    Rapsutuksia kaikille karvakavereille teille ja erityisesti seikkailijalle ❤️

  • Vietit vievät. Kesäinen heilastelureissu.
    Ainoa, mikä ihmetyttää on miksi se Samu piti kiertättää poliisin kautta hoitopaikkaan, jos tiedetään koira ja mistä se on peräisin?
    Hyvä, että kadonnut kuitenkin löytyi nopeasti. Noi fb-ryhmät on hyviä karkulaisen paikantamiseksi.

    Mukavaa kesäpäivää!

    Katri

    • Kyseessä on tien yli mentävä ja ihan vähän tietä alas naapuri, ei vissiin sitten tiennyt, vaikka olisi koiran tiennytkin, en muuten tiedä, tunnistiko koiraakaan, koska muutamia kultsuja tässä pyörii, mutta ei varmasti tiennyt, että missä talossa Samu asuu. Eli hän sitten laittoi Porvoolaisten Facebook-sivulle Samun kuvan. Minä en hädissään älynnyt tuota sivua edes katsoa, vaan hölmönä seurasin vaan koko ajan Porvoon eläinsuojeluyhdistyksen Facebook-sivua.

      Naapuri oli kyllä hyvin herttainen ja kehui Samua ihanaksi herrasmieheksi. Hän ei omien kolmen koiran vuoksi ja yhdellä vai kahdella juoksu, voinut Samua pitää heillä yön yli.

      Ihanaa viikonloppua ja kiitos kovasti Katri <3

  • Onneksi Samu löytyi ja oli kunnossa <3 Tiedän tuon huolen, sillä eräänkin kerran etsittiin aikoinaan Viirua – kerran yötä myöten jouluaatonaattona tulipalopakkasessa ja yöllä ulkoa. Löytyi sitten vaatehuoneen perimmäisestä nurkasta.

  • Oi, kauheata, mutta onneksi onnellinen loppu. <3

    Meilläkin oli ennen pari koiraa ja niiden karkaamisia ja katoamisia kävi usein, sillä molemmat olivat järkyttävän paukkuarkoja. Yksi ukkosen jyrähdys tai kiväärinlaukaus metsässä sai koiran vauhkoontumaan täysin. Kerrankin toinen niistä löytyi kymmenen kilometrin päästä!

    Onkohan tuo sama Body Shopin vetoomus, jonka olen liikkeessä allekirjoittanut jo vuosia sitten? Olin nuorena aktiivinen vastustamaan eläinkokeita, Animalian jäseneksikin liityin 15-vuotiaana. Muutoissa sitten jäsenmaksukuitit katosivat ja potkaisivat minut ulos. Sen jälkeen en ole tullut liittyneeksi, mutta monen muun hyväntekeväisyysjärjestön jäsenmaksuja makselen, mm. Helsingin eläinsuojelujärjestön

    • Oi kamala ja ajattele miten pitkän matkan koira on paniikissa teillä reissannut. Juu paukut on tosi pahoja. !

      Mielestäni tämä vetoomus alkoi uudella kamppiksella n. vuosi sitten, mutta nyt en lähde vannomaan. Uusi tempaus kuitenkin ymmärtääkseni.

      Kiitos niin paljon ja aurinkoa teidän viikonloppuun <3

  • Huh! Olipa Samulla seikkailu ja teillä ihan mieletön huoli. Minäkin muistan miten omasta karvaystävästä oli joskus ääretön huoli ja suru, joten voin vain kuvitella kuinka kauhea yö teillä olikaan. Onneksi kaikki kääntyi parhain päin ja Samu on nyt turvassa omassa kodissaan ❤💞❤.
    Mukavaa loppuviikkoa ihanien Karvattienne kanssa 😙😊😙
    Terveisin, Johanna

    • Kiitos niin paljon ihana Nanna, oli yksi pelon yö, mutta nyt on kaikki hyvin ja pakko sanoa, ettei Samppa viihdy nyt pihalla lainkaan, jäi vissiin trauma ja Samu ei varmaan edes ymmärrä, että hän itse karkasi, vaan että kaikki kamala vaan hänelle sattui ja tapahtui, koska oli alunperin pihalla.

      Ihanaa viikonloppua <3

  • Huh huh, onneksi Samu löytyi ❤️
    Huoli on aina suumnaton kun lemmikki katoaa tai on muuten pulassa.
    Toisaalta ymmärrän Samuakin jos naapurissa hemaiseva tyttökoira… Kesä saa koirankin mielen sekaisin.
    Rapsuja Samulle❤️

    • Kesä ja kukkaset, hih. Nyt voi jo vähän hihitellä, vaikka sillä hetkellä ei hihityttänyt lainkaan.

      Kiitos kovasti ja ihanaa viikonloppua Marjo <3

    • Samu tosiaan meni meidän kodin etupihalla olevan tien yli ja siitä pienen matkan vielä hiekkatietä alas naapuriin. Että toki me heidän talon ohi olemme menneet kohta 8-vuotta joka päivä, mutta he eivät varmasti tienneet missä talossa me asumme ja Kultsujakin on täällä muutamia, niin varmasti on mahdotonta erottaa, kenen kultainnenoutaja on kyseessä. Samu on sirutettu, mutta ilman pantaahan hän reissuun lähti.

      Ihanaa viikonloppua Kati <3

    • Ihan hirveä ajatus, jos olisi lähtenyt pitkällekin. Mietti varmaan luottavaisena, että näitä lenkkimaastoja on tullut tahkottua tuhat vuotta, että tässä vähän käydään vaan tyttölöissä.

      Ihanaa viikonloppua ja kiitos kovasti Maiccu <3

  • Mä niin tiedän ton karmaisevan kokonaisvaltaisen huolen tuntee, kun koira kateissa. Meillä Kongo on kova ja HYVIN ovela karkailemaan. Koirat ovat niin rakkautta ja perheenjäseniä. <3<3

    • Muistan muuten niin hyvin, kun Kongo oli kateissa ja mikä kauhu sulla oli. <3 Meidän aiempi lapsuudenkodin Kultsu Pontus oli myös hyvin ovela, silleen hiljakseen muka tässä mmökillä vähän tikusta asiaa ja nuuhkin puskaa, ei mitään suoraa säntäilyä, vaan hivuttain ja laskelmoiden yritti karata. Niinhän siinä kävi, että Pontus oli aina mökillä narussa, mikä oli kurjaa, koska karkaili sen yksi kaksi kertaa liikaa.

      Ihanaa viikonloppua Tarusein <3

    • Näinhän se on, kaikille sattuu vahinkoja, mutta kamalaa ajatella, miten katastrofaaliset seuraukset tällä vahingolla olisi voinut olla. Kiitos niin paljon ja aurinkoista viikonloppua <3

  • Hieman pelokkain mielin luin juttuasi eteenpäin. Tiedän niin nuo tunteet, joita tuossa tilanteessa vastuullinen eläimen omistaja käy läpi. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
    Pari vuotta sitten meidän vanha (17-vuotias) koiraherra Vili katosi aidaltuta pihalta jälkiä jättämättä. Oli satanut uutta lunta. Jälkien olisi pitänyt näkyä. Seuraavana päivänä saimme etsijäkoiran auttamaan Vilin etsinnöissä. Kaikki turhaa. Sitä ei löytynyt koskaan.
    Mukavaa päivän jatkoa sinulle!

    • Ihan hirveää, luin tämän jo eilen suruisana, pahinta mitä voi tapahtua ikinä. Niin meidän Oona kissakin otti ja läksi, sirutettu oli ja kaikki, ikinää ei saatu selville miten toisen poloisen kävi.

      Ihanaa viikonloppua ja kiitos kovasti Kirsti Kaija <3

  • Hui kauhistus..onneksi Samu on kunnossa ja löytyi♥ En pysty edes kuvittelemaan millainen huoli ja hätä koko teidän perheellä on ollut:( Toki suloista on että hän on selvästi ollut kesäheilaa etsimässä..Halirapsutuksia Samulle ja kaunista kesäpäivää sinne teille kaikille♥

    • Samu ei ole koskaan osoittanut minkäänlaista mielenkiintoi tyttöihin tai muutenkaan oikein muihin koiriin, paitsi tätini koira Aina on paras kamu, että tämä tuli kyllä täytenä yllätyksenä.

      Kiitos kovasti Päde ja ihanaa viikonloppua <3

  • Hui, onneksi Samu löytyi <3. Varmasti pelottava tilanne ollut, kun kauhistus ja epätoivo iskenyt :(.

  • Kyllä se huoli ja murhe tulee kun lemmikki katoaa,tuttua on täälä meilläkin. Välillä on kissa kateissa ja entinen koiruli lähti välillä naapuriin moikkaamaan kavereitaan 🙂 Loppu hyvin kaikki hyvin,hienoa!!

    • Mukava saada näinkin kurjan asian tiimoilta vertaistukea teiltä kaikilta, että tämä on vain elämää ja kaikille sattuu. <3 Ihanaa viikonloppua ja kiitos niin paljon <3

  • Huh! Onneksi Samu löytyi ja kaikki on nyt hyvin!❤
    Varmasti oli kova huoli rakkaasta perheenjäsenestä.

    Hyvää illan jatkoa sinne!❤❤

    • Onneksi, en kestä edes ajatella, mitä olisi voinut tapahtua, Samu ei osaa yhtään varoa autoja.

      Ihanaa viikonloppua ja kiitos kovasti Satu <3

  • Meillä ilmaantuu yleendä extra- koiria pihaan Rasavilin juoksun aikaan. Nyt, kun Rasiksella on ” kesäjuoksu”, sulhoja on taas karkaillut pihallemme. Jouluna on sitten toinen kerta…Onneksi tunnemme tämän alueen poijjat ja osaamme heidät palautella koteihinsa.
    Olisi hirveää, jos oma koira katoaisi kokonaan- hui!

    • Ai hurja, ei taida näitä poikakoiria pidätellä oikein mikään, kun vietti vie. Tämä oli Samulta kuitnekin hyvin epätavanomaista käytöstä, Samppa ei ole koskaan osoittanut mitään kiinnostusta tyttöihin tai karkaamiseen, mutta nyt pitää olla silmä kovana ja portti on laitettu visusti kiinni ja sitä ei enää avata.

      Kiitos niin paljon ja oikein sydämellistä viikonloppua ja olette te ihania, kun kestätte näitä riiaajia. 😉

  • Voin vaan kuvitella valtavan huolen! Perheessä on voimaa, joka tällaisina tiukkoina hetkinä kantaa<3 Onneksi Samu löytyi noinkin pian – voi noita tyttöjä, jotka saavat poikien päät sekaisin:) Meilläkin Hugo on herkkä rakastumaan ja saattaa ulista surkeana kaipuutaan♥

    • Oi ihana Hugo <3 Näin se on, että ei lähdetä etsimään syyllisiä, vaan toimitaan ja toiminta toteuttikin nopeita tuloksia, kiitos tyttären ja hänen ystävien, mutta ei auttanut yöllä enää naapurille rämpäyttää.

      Kiitos niin paljon ja Hugolle terkkuja ja aurinkoa viikonloppuun <3

  • Voin vain kuvitella miten sydän on hypännyt kurkkuun kun on huomannut toisen kadonneen, onneksi löytyi hyvässä kunnossa – ja ehkä ottaa tuosta karkureissusta opikseen 🙂

    Aurinkoista torstaita <3

    • Oli kyllä kylmäävä tunne, kun toista ei löytynyt mistään. Juu eipä ole Samua episodin jälkeen enää pihalla näkynyt, hih. 😉

      Ihanaa viikonloppua ja kiitos paljon Mira <3

  • Voi apua! Onneksi Samu löytyi, mutta voin uskoa sen huolen määrän, mikä on, kun huomaa, että rakas lemmikki on hävinnyt. Ihme, ettei migreeni iskenyt. Itse olisin luultavasti itkenyt, jos meidän kisuli olisi lähtenyt omille teilleen.

    Some on kyllä ihmeellinen maailma. Pari kertaa olemme jonkin karkurikissan saaneet "palautettua" omistajilleen. Siis palautettua siten, että olemme kertoneet, että samannäköinen kissa pyörii pihapiirissämme. Kissojahan on periaatteessa vaikea saada kiinni, jos ovat karkuteille lähteneet, koska usein karttavat vieraita ihmisiä.

    Leppoisaa torstai-iltaa. <3

    • Totta, meidän Samuhan taas lähtisi vaikka kenen matkaan, että kissat ovat ehdottomasti konstikkaampia.

      Ei muuten tullut migreeniä, mutta nousi lämpö ja meinasin oksentaa kun huoli helpotti.

      Kiitos niin paljon Mannilainen ja aurinkoa viikonloppuun <3

  • Voi kauheeta, on teillä varmasti ollut hirmuinen hätä ja huoli. Ymmärrän sen lkun itselläkin on noita eläimiä. Kylläpä olikin mukava uutinen kun Samu löytyi hyvissä voimissa ja hoidossa:)

  • Onneksi lopulta kaikki hyvin ja Samu löytyi:)
    Itse olisin myös ollut kamalassa paniikissa ja koko yöhän siinä olisi mennyt pilalle. Tiedän tuon tunteen, kun joku on koko ajan lähellä ja seuraa kuin hai laivaa ja joutuu paniikkiin kun tärkeä ihminen häviää näköpiiristä. Olisi todella tyhjä olo:(
    Mutta ymmärretään Samua, kun tyttönen on saanut pään sekaisin;)

    • Hyvin outo tunne, kun on aina siinä ja yhtäkkiä täysi hiljaisuus, hiljaisuutta olisi voinut veitsellä leikata.

      Nyt kyllä kesä ja tytöt sai Samunkin vallan villiksi, vaikka muuten on jaloissa alati pyörivä pehmo.

      Ihanaa viikonloppua ja kiitos kovasti Milli <3

    • Hyvin outo tunne, kun on aina siinä ja yhtäkkiä täysi hiljaisuus, hiljaisuutta olisi voinut veitsellä leikata.

      Nyt kyllä kesä ja tytöt sai Samunkin vallan villiksi, vaikka muuten on jaloissa alati pyörivä pehmo.

      Ihanaa viikonloppua ja kiitos kovasti Milli <3

  • Samulla on kyllä ollut niin jännä seikkailu, että tuskin heti uskaltaa toistamiseen. Ihanaa, että löytyi. <3

    • Juu pihalla ei viihdy nyt laisinkaan, piha on paha paikka, jonka kautta joutuu vaikeuksiin. 😉 Kiitos niin paljon Jonna ja ihanaa perjantaita <3

  • Huh, huh, voin vain kuvitella teidän perheen huolen. Onneksi kaikki päättyi hyvin.
    Rapsutuksia täältä Samulle.
    Hyvää torstai-iltaa
    >Leena

  • Onneksi Samu löytyi💚

    Aikoinaan mökillä ystävän koira hävisi, eikä tullut huudoista huolimatta niinkuin yleensä. Oli varmaan haistanut peuran tai rusakon. Ystävä lähti kauemmas etsimään, minä jäin mökille päivystämään. Parinkymmenen minuutin päästä menin keittiöön, Eppu oli livahtanut sinne takaovesta ja istui keittiössä nolon näköisenä. Tiesi ihan varmasti, ettei olisi saanut lähteä omille teilleen.

    • Just näin ja on ne ovelia ja löytävät taatusti aina takaisin. Varmasti olisi Samu tullut takaisin kotiin, mutta niin hyvä, että naapuri otti Samun kiinni, sillä riski on niin suuri jäädä auton alle. Samu ei osaa yhtään varoa. Koskaan ei ole Samu mökilläkään karannut, vaan seuraa aina kuin hai laivaa.

      Ihanaa viikonloppua ja kiitos niin paljon Tuuli <3

  • Hyi hitto! Naapuri varmasti arvostaa, kun joku irrallaan oleva hurtta käy "riiaamassa" 🙁

    • No ihan samaa kauhuissani mietin, mutta naapuria lainatakseni ja kolmen koiran omistaja hänkin, "aivan ihana herrasmies teidän koira". Eli mitä ihanimmin suurena eläinystävänä naapuri suhtautui meidän herrasmies Samppaan ja Kultaistanoutajaa nyt muutenkaan ei parhaimmalla tahdollakaan voi kutsua hurtaksi. 😉

      Oli muuten lähellä julkaisenko tätä kommenttiasi, koska tuo "hitto" sana on jo siinä rajalla, että onko sen viljely "hyi" etuliitteenä ihan asiallista, sen enempää, kuin vaikka inhimillinen virhe, että koira pääsee kerran elämässään karkuun.

      Aurinkoista viikonloppua kuitenkin sinulle. 🙂

  • Voi koirat! Ihan hirveä tunne varmasti. Kaikkea voi sattua elämässä, etenkin lasten ja eläinten kanssa. Syyllisten etsisiminen ja nimeäminen ei auta yhtään mitään, eikä tuo kadonnutta takaisin. Ja kukapa nyt olisi arvannut, että läheisriippuvainen koissuli karkaa omalta pihaltaan? Ei taida kummoista riistaviettiäkään omata.

    Onneksi Samu löytyi! <3

    • Näin se on, että silmät pitää olla aina selässä ja tällä kertaa oli monta muuttujaa matkassa, että portti oli jäänyt vahingossa auki ja minä hölmö sen kiinnioloon luotin. Onneksi Samu suhahti vain läheiseen naapuriin ja naapuri kertoikin, että Samu ei ollut janoinenkaan edes, että tiesi, että ei ollut karkureissulla ollut tässä kuumuudessa, kuin hetken. Naapurilla kolme koiraa, niin Samu sitten tuumi lähteä vähän moikkaamaan.

      Samulla ei ole niin mitään riistaviettiä, jos pupu juoksee nenän ohi kirjaimellisesti, Samu ei reagoi millään lailla. Samu roikkuu aina jaloissa ja on meidän mielestä jopa poikkeuksellisen läheisriippuvainen koira tai sitten olen vaan niin tottunut kissojen itsenäisempään luonteeseen. Mutta nytpä tiedetään, että Samussakin löytyy naistenmiestä.

      Ihanaa viikonloppua ja kiitos niin paljon Nelina <3

    • Kiitos niin paljon Maija ja näinpä juuri, etenkin kun nämä polut ja naapurinkin talon ohi menty jo kohta 8-vuotta, niin Samulle niin tuttu reviiri, että vähän kuin kotona pitää näitä polkuja, mutta en silti olisi toisesta uskonut, mutta nytpä tiedetään, että Samussakin asuu naistenmies. 😉

      Ihanaa viikonloppua Maija <3

  • Hui, onneksi löytyi. Joskus koirien päähän pälkähtää outoja asioita, varsinkin kun naapurissa on joku riiamisen arvoinen tyttö… Meillä lähti vanha collie joskus kun aita oli valmisteilla, naapureita moikkaamaan, eikä ollut edes juoksuisia tyttöjä. Kunhan hölkötteli kylillä. Koira, joka ei ikinä siis oikeasti ikinä lähtenyt mihinkään. Unohdin sen kerran kiireessä ulos rivarissa kun yhdellä koiralla oli tassussa haava ja piti päästä sisään sitä paikkaamaan niin siinähän se makasi oven edessä kun lopulta huomasin että apua, vanha herra puuttuu…:)) Ja vielä itse hötäkässä olin unohtanut kun se aina niin hitaasti kölkötti muiden perässä…

    • Näin voi joskus käydä, kun on monta muuttujaa matkassa, niin inhimillistä ja tärkeintä, että loppu hyvin kaikki hyvin. <3 Niin teillä, kuin täällä.

      Ihanaa ja aurinkoista viikonlopun jatkoa Sari <3

  • Tämä on muuten Tiia ihan älyttömän tärkeä postaus, koska kuinka moni muukin on täysin vakuuttunut ettei oma koira karkaa. Voi se karata, jos kaikki hommat menee vähän pieleen, kuten tässä justiinsa nähtiin. Enkä tätä sano sormella heristellen vaan just sillä, että vahinkoja voi sattua.
    Kaikista parasta tarinassa oli kumminkin se, että Samu löytyi.
    Nyt pidät sille kyllä vakavahenkisen keskustelun, että tämä oli se laitimmainen kerta sitten 😉

    Rapsuja karkulaiselle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud