Siis oikeasti, tätä en hellekesänä osannut ennakoida, tätä syksyn tuomaa painavaa rähmää, pimeitä laahaavia iltoja, himoa suklaaseen ja sushiin, leipäänkin. Kaikki on taas kuten ennenkin ja kaunis kesä oli pelkkä auringonlaskun siivittämä uni.
Tiedättekö olen niin pettynyt ja koen, että hellekesä oli liiankin ihana ja saa nyt syksyn pimeät illat tuntumaan entistäkin karmaisevimmilta, suorastaan painajaismaisilta.
Kesällä oli niin kuuma, että nautin ruokaa luontaisesti kevyemmin. Nyt taas sisäinen karhuni ja ilmeisen pian talviunille painuva, on alkanut varastoimaan laardia kehon ympärille ja jo vallan ennen aikojaan.
Sushi, leipä, pizza ja suklaa, himo kaikkiin näihin kataliin aineisiin on taas nostanut päätään siihen malliin, että tässä on joustokumpparihousutkin jo ratkeamispisteessä. Olen huolissani, tästä taitaa tulla kokolailla vaikea talvi ja vaatekaappi ainakin on kovaa vauhtia menossa uusiksi.
Antti Tuiskukin muutti talveksi Espanjaan ja julkaisi Instassa kuvan tekstillä ”elämä on hyvää”. Juu elämä on kyllä ihan hyvää, mutta pimeys pelottaa. Pimeys ei vaan toimi, se synkentää, se saa syömään enemmän, se haluaa juurruttaa ihmisen koteloitumaan sisätiloihin vällyjen väliin ja oikeasti inhoan kaikkea sitä luolaan käpertymistä. Haluan kesän takaisin, pirteät kukkamekot ja iloiset hymyt ja olla vetreänä ihmisten ilmoilla.
Tällä viikolla on ollut poikkeuksellisen vetämätön olo ja myös alhoa on pukannut ja olen pohtinut, onko tämä nyt jotain hormoni hommaa, vai pimeyden aiheuttamaa. Syytän pimeyttä, koska kesällä oli vaan niin tasapainoisen hyvä olla. Turvaksi tähän mustaan aukkoon, olen syönyt yhden jätti Tobleronen, sellaisia pirulaisia jouluversioina saa jo kaupoista. Tuplia on myös mennyt huuleen, koska pari lootaa pukkasi kotiin Tuplan avaruus hommelin myötä. Viime viikolla kävin kahdesti ahmimassa sushia ja sushipalleroiset pyörii koko ajan verkkokalvoilla tyyliin ”syö minut, syö minut.”
Ihan varmuuden vuoksi päätin kuitenkin hankkia talven varalle hormonaalisia tasaajia eli päädyin taas vanhoihin minipillereihin, jotka pitävät kaiken hormonaalisen toiminnan poissa ja täten myös migreenit ja karmeat pms-oireet, joita täällä tuntuu olevan tauotta ihan koko ajan. Mummovuosia ei ole, koska hormonimittauksessa olin kesällä, mutta kuulemma esi-oireita voi olla.
Voi elämän kevät, ensin hormonit jyllää, sitten koittaa mummovuosien esioireet ja sitten mummovuodet, joista eräs lukijani kertoi kärsineensä peräti 20-vuotta! Jännityksellä ja kauhulla odotan tätäkin vaihetta, sillä aikamoisen viheliäistä on jo nytkin.
En tosiaan tiedä onko tämä täydellisen kesän jälkeinen henkinen krapula ja mielen lätsähdys, vai perinteinen syysväsymys vai hormonihommia, mutta katalaa on. Sain n. viikko sitten yhden elämäni pahimmista migreenikohtauksista ja ihan kesken kaiken alkoi puskemaan, kun olin autossa ja hakemassa miestäni lentokentältä. Kotona olinkin jo lopulta horkassa ja jossain migreenin sisällä olevissa synkissä syövereissä. Migreenitkin alkoi, kun pimeys alkoi.
Mitä on syyttäminen en tiedä, mutta jokaista uutta talvea kohden kuristaa mieltä yhä syvemmin ja syvemmin, tuo pelko pimeitä päiviä kohtaan. Ihminen on kyllä valon lapsi, eikä tarkoitettu pimeydessä kulkemaan.
Mitä neuvoksi, miten selvitä taas kerran tulevasta pimeästä talvesta, joka tuntuu vuosi vuodelta vaikeammalta? Miten olla mättämättä sushia ja sukulaatia huuleen kiloittain ja nyt viittaan noilla kiloilla viikkoannoksiin. Miten löytää tarmoa ja energiaa iltaisin nousta sieltä soffalta muutakin kuin löntystämään ne pakolliset metrit koiran ulkoiluttamisen vuoksi. Miten herätä aamuihin, kun on pilkkopimeää?
Miten te selviätte pimeästä talvesta vai onko siellä ihmisiä, jotka eivät meinaa millään selvitäkään?
Ihania syyspäiviä kaikille, nimimerkillä ”eihän tämän pimeyden nyt vielä pitänyt alkaa lannistamaan ja joskus on ihana vaan valittaa”.
Mä koen, että se on sellaista primitiivistä tarvetta tankata varastoon ennen kylmän talven tuloa. Että se on semmosta luonnollista neroutta vaan 🙂 Toinen tankkaamisen paikka on stressi. Kun kuormitustila on kamala, kroppa ahmii hyvää, jotta jaksaa kantaa taakkaa. Onneksi ulkoilu on niin palkitsevaa, että sitä voi ahmia myös, ja sitten vaihtaa pääosan epäterveellisesti mätöstä terveellisempiin herkkuihin. Tärkeintä ainakin mulle on, että kaappiin ei saa ostaa pahanpäivän varalle yhtään mitään. Ne eivät yleensä pääse edes kauppakassissa kotiin asti, vaan syödään jo autossa.
Ihana luonnollista neroutta, mutta hei ihan totta. <3
Niin totta, stressi ja väsymys, aina sukulaati huulessa.
Autossa muuten en ikinä syö mitään, pitääpä tehdä tähän muutos. 😉
Ihanaa sunnuntaita <3
Syksy on syvältä ja talvi vielä syvemmältä! Ei mulla muuta… Koetetaan kestää!
Just näin, koitetaan kestää <3 Halit <3
Hei,
On ihan luonnollista ja meille sisäänrakennettua, että pimeän ja kylmän alkaessa tulee se pesään käpertymisvietti. Myös on tarve syödä tuhdimmin kun on viileämpää. Pohjoisissa ilmastoissa elävät eivät luontaisesti pärjää hedelmillä ja salaateilla. Eskimotkin kasaavat valaanrasvalla ohuen kerroksen lämmittävää 'ruskeaa rasvaa' elimistön suojaksi.
Joten oma kokemukseni on: yhtenä selviytymiskeinona on hyväksyä se, että olemme viileän pohjolan asukkeja. Ja kaikki se mikä tulee sen mukana.
Sen myötä tulee paljon hyvää. On upea värikäs ruska, raikkaat viileät tuulet puhaltavat, ja onhan meillä lämpimät viihtyisät kotipesät, jonne vetäytyä.
Itsellä tähän syysiltojen selviytymisyhtälöön kuuluvat kuppi kuumaa kaakaota, villasukat, hyvä kirja, kynttilät palamaan, pehmeää lempimusiikkia taustalle, ja – a vot! – elämä onkin yhtäkkiä hyvää! Jos olisi takka laittaisi takkatuletkin siihen rätisemäään. Onneksi on sauna, se tulee syksyisin lämmitettyä useammin.
Hyvä leffa, lasi viiniä, käsityöt, maalaaminen tai askartelu (vaikka joulukortit jo etuajassa) tai hyvän kaverin kutsuminen juttukaveriksi. Näitä keinoja on monia.
Myös jonkin uuden harrastuksen aloittaminen voi tuoda hyvää fiilistä ja lisäpotkua elämään.Liittyminen lukupiiriin tai käynnit taidenäyttelyissä voivat piristää.
Jokunen vuosi sitten päätin, että valitsen elämääni vain hyviä, mieleisiä asioita (ne ikävät tulevat sitten ihan valitsematta) ja täytyy sanoa, että elämisen laatu kohosi huomattavasti. Ja jos näin uskallan sanoa, olen ollut tyytyväinen elämääni. Onnellinen.
Vuodenaikojen kierron sisäistäminen on myös osa sitä, että antaa virran viedä eikä pyristele vastaan. Kun säät ja pimeät ovat asioita, joille emme voi mitään.
Jaksamista ja kestämistä sinulle pitkiin pimeisiin. Kyllä se siitä. Monesti sekin (kestäminen) on vain valinta.
Värikkäin syysterkuin
Madame Dragonfly
Olen niin samaa mieltä, että kuulas kirpsakka syyspäivä ja ruska, on mitä upeinta. <3 Syksy ei ole koskaan ollut minulle vaikeaa aikaa, mutta tämä syksy on yllättänyt. Taidan syyttää hormoneja ja uskon, että tasaannus on luvassa, kun palasin vanhoihin pillereihin, on nimittäin ollut, kuin joka pv pms.
Ihania neuvoja kaikki ja mielestäni Suomessa asumisen parhainta puolia onkin juuri neljä vuodenaikaa, en kestäisi ikuista kesää ja aina odotan uuden vuodenajan vaihtumista. Huomaan vaan, että pimeys vaikuttaa energiatasooni negatiivisesti ja masentavasti ja vaikka kuinka ajattelisin positiivisia, tämä on asia, jolle en voi mitään, mutta teen parhaani, en manaa pimeyttä, mutta väsymys on välillä suorastaan järkyttävä.
Kestäminen on valinta, ihminenhän kestää mitä vaan ja onkin kestetty. 🙂 Mutta väsymys on hanurista, hih.
Ihanaa syksyn jatkoa ja kiitos niin paljon viisaista sanoista <3
Aivan ihanaa, että vastaat henkilökohtaisesti jokaiselle, joka kommentoi!
Kiitos siitä!
Haluan tarkentaa tuota 'kestäminen on usein valinta'.
Nimittäin onhan aikoja ja tilanteita, jolloin ihminen ei vaan jaksa. On masennuksia ja uupumista tai mieli järkkyy ja ihminen ei vain enää jaksa.
Kommentillani tarkoitin sitä kun säät ja muut olosuhteet heittelevät ja me olemme suht voimissamme, silloinhan asenne ratkaisee.
Asenne ja oma päätös vain kestää/mennä läpi harmaan kiven eivät aina toimi. Toki kaikki ymmärrämme sen.
Kiitos rehellisestä ja elämänmakuisesta blogista!
Ja upeaa syyspäivää sinulle!
Madame D
Voi ei, toivottavasti en töksäyttänyt mitään. On tosiaan asioita ja olosuhteita, joihin voi suhtautua joko negatiivisesti tai päättää suhtautua positiivisesti ja yksi sellainen on juuri sää ja vuodenajat. 🙂
Totta on myös tuo, että joskus ihminen ei vaan jaksa. Omalla kohdalla harmittaa, että pimeys vie veronsa, kun taas kesällä on energiaa kuin pienessä kylässä, olisi kiva, jos talvellakin. 🙂
Kiitos vielä tarkennuksesta Madame. <3 Kiitos sinulla erittäin viisaista kommenteista, ne on kultaa. <3
Pimeys on ihan myrkkyä. Minuakin ahdistaa olla pimeässä ja talvi ja pimeimmät ajan on vasta edess. Jollain tapaa vanhemmittain pimeä kausi on alkanut tuntua entistä raskaammalta. En tainnut kolmikymppisenä, enkä vielä nelikymppisenäkään vaipua pahempaa kaamosmasennusalhoon kuin nyt. Tammikuun on ollut viime vuosina pahin aika. Jollain tapaa pääsee rämmittyä jouluun, mutta sen jälkeen alkaa henkiset voimavarat hiipua ja meinaa tulla totaalinen stoppi. Yritän panostaa hauskoihin asioihin ja yksi niistä on kosmetiikka ja toinen liikunta. Silti pitää todella tsempata, ettei repsahda juurikin herkkujen mussuttamiseen. Helposti alkaa hamuta kaikenlaista mässyä, mikä ei tiedä hyvää.
Sama ongelma tuntuu olevan suunnilleen kaikilla; ei pimeys ei ole ihmistä varten!
Ihanaa viikonloppua kuitenkin<3
Juu alle 40-vuotiaana en miettinyt lainkaan talven pimeyttä. Ehkä aamuisin hieman oli vaikeampi herätä, siinä se. Nyt pimeys ihan vie alhoon.
Sama juttu ja täällä helmikuu, mutta onneksi aina helmikuussa tiedän, että pian maaliskuu ja kevät tulee.
Juu herkästi talvella se soffa kutsuu, onneksi on koira, joka pakottaa ulos.
Näin on, ei ole pimeys ihmistä varten, syyttäkäämme esi-isiämme, jotka selvästi vahingossa ovat tänne Suomen perukoille vaeltaneet. 😉
Ihanaa sunnuntaita, tänään ainakin aurinko paistaa. <3
Hyvinkin tuttua tuo kaamoksen aika ongelmineen, voi kun ihminenkin voisi nukkua talviunta. Mahdollisimman paljon päiväaikaan ulkona liikkumista, hieman tuntuu toimivan meikäläisellä. Onhan niitä kirkasvalolamppuja myös olemassa mutta meikäläinen ei siedä taas sisätiloissa kirkasta valoa ollenkaan, olen kynttilänvalo ihminen. Vaikea kuvitella kun tunnut niin eloisalta tyypiltä että tuo kaamos on ongelma. Hyvää viikonvaihdetta 🙂
Se on mielenkiintoista miten ihmiset saa mielikuvan toisesta ihmisestä blogin perusteella ja paljon olen vuosien varrella täällä alhosta kirjoitellutkin, mutta olet hypännyt matkaan ehkä tämän vuoden aikana. Juu ei kukaan voi olla energinen tai eloisa koko ajan ja minulla ne on enemmänkin piikkejä ja sitten pitää levätä.
Ihanaa sunnuntaita <3
Mulla tuntuu että syksy menee helpommin kun oli niin pitkä kesä. Varauduin kyllä syömällä kaikkea vitamiinia ja vihersmoothieta kesän yli, nyt jatkan sitä. Sokeri pois ja mahdollisimman paljon ulkoilua, olenkin ollut ihmeen tarmokas. Mutta nuo hormonihommat on ihan järkkyjä. Itse menen laittamaan hormonikierukan, sen pitäisi vähentää oireistoa. Jollakin oli mennyt pahimmat ajat melkein huomaamattomasti. Tsemppiä sinne ja yritä löytää positiivinen syke. Itsellä siihen tarvitsee paljon työstää, mutta toivon että sillä pääsee edes jouluun asti.
-Terhi
Aivan mahtavaa miten olet jo valmistautunut kesällä syksyyn, viisasta. <3
hormonihommat on ihan kauheita ja vaihdoin pillerimerkkiä, niin mielialat ja alho oli jotain kauheaa. Nyt olen pari päivää syönyt vanhoja pilsuja ja pidän peukut pystyssä, että elämä muuttuisi taas tasaisemmaksi. Yritin syödä siis keveämpiä pilsuja, mutta ei ne toimineet.
Ihanaa päivää Terhi <3
Onni on elää maassa, jossa on neljä vuodenaikaa. Tuulista ja hyvää viikonloppua!
Eija
Tästä olen samaa mieltä, vaikka pimeyttä onkin välillä vaikeaa kestää, mutta se kaikki muu mikä vuodenaikoihin liittyy. <3
Ihanaa sunnuntaita Eija <3
Voi Tiia kuinka kirjoitat hyvin omia ajatuksiani😊
Minä tosin en ahmi sushia enkä kyllä suklaatakaan tänä syksynä, kun läpikäyn ikävää avioeroa joka on vienyt ruokahalunkin.
Hormoonihommat ovat myös aika voimallisesti läsnä jokaisessa päivässä. Helteisen kesän jatkuva hikoilu ei viileämpien ilmojen myötä lakannutkaan vaan vuodatan hikeä edelleen litroittain joka ikinen päivä ilmasta riippumatta.
Itse olen aina rakastanut pimeitä iltoja. Kodin hämäränhyssy on iltaisin parasta mitä tiedän. Syksyn ja talven aikana poltan sadoittain kynttilöitä. Mutta aamujen tahmeus on mitä kauheinta. Kyllä ihminen on rakennettu niin että aamulla herätään vasta sitten kun on valoisaa, mieluiten aurinkoista.
Antti Tuiskua kadehdin tällä hetkellä avoimesti. Olen aiempina vuosina viettänyt Espanjassa perheeni kanssa joulusta tammikuun loppuun. Tuon matkan odotuksen voimalla olen jaksanut kotimaassa syksyn ja paluun jälkeen kevättalvi on hujahtanut nopeasti. Tänä vuonna tuota kuukauden matkaa ei ole tiedossa ja se jo pelkästään saa mielen pohjamutiin.
Jollakin tapaa tästäkin pimeästä kaudesta on yritettävä selvitä. Tankkaan d- ja b-vitamiineja purkista lähes yliannostukseen saakka, yritän pakottaa itseni ulkoilemaan päivittäin säällä kuin säällä, juttelen joka päivä ystävieni kanssa, yritän muistaa alakulon vallatessa tehdä mindfullness-harjoituksia ja sitten annan itseni iltaisin käpertyä sohvannurkkaan tuijottelemaan kynttilöiden liekkejä.
Ja jotenkin aika matelee eteenpäin päivä päivältä ja yhtenä aamuna herään mustarastaan lauluun.
Susanna onpa ikävä kuulla ja ei ihme, ettei ruoka maistu. <3
Olen samaa mieltä, jos saisi aamulla nousta omaan rytmiin ja valoisaan, niin johan virtaa pukkaisi, kuin pienessä kylässä.
Voi ei, Espanjan muistot perheen kanssa ja nyt ei reissua ole, koska ero… ihan kauhea suru ja kaipuu siellä ja se ilmenee niin monin muodoin, kuten yhteiset rutiinit, muistot ja tuo matka.
Sama täällä, d-vitamiini auttaa paljon ja vedän ihan tappiin annokset minäkin.
Tuo viimeinen lause, ottaa niin sydämestä. Ei ole sanoja, joskus minulle on avoeron hetkellä ystävä sanonut, tuohon ei auta, kuin aika ja silloin ajattelin, että jonain päivänä tämä kipu hellittää. <3
Toivon kovasti sinulle voimia ja paljon halauksia lähetän täältä. <3
En yhtään kestäkään syksyä. Makeanhimo on kyllä nostamassa päätään ja olen kehittänyt addiktion fetapasteijoita kohtaan, kamalaa!
Kyllä tää tästä. Keväällä otetaan taas itseämme niskasta kiinni ja parannetaan tapamme. Suukkosia viikonloppuusi Tiia ❤️
Sama, miten tuo makeanhimo taas alkoi oikein syöksynä! Suklaata ajattelen jo heti aamuisin. Fetapasteijat apua ne on niin herkullisia.
Kyllä tää tästä ja onneksi on kevät ja kesä, hih.
Ihanaa päivää Outi <3
Itselle syksy on aina haikeeta ja hiukan uuvuttavaakin aikaa, mutta sitten marraskuussa se alkaa jo tuntumaan mukavammalta, kun tietää, että joulu on tulossa ja sitten se vuosi jo vaihtuukin ja voi alkaa osottamaan kevättä:D Nyt vain toivon parantuvani, joten ei se syksy nyt niin pahalta vaikuta, kun sääkin on ollut vielä suht lempeä:)
Hitsi joulusta en oikein pidä ja jopa ajattelen, että se on niin moneen kertaan jo nähty, Vissiin kaikkeen kyllästyy. Parasta oli kun lapset oli pieniä, silloin sitä eli lasten kautta joulua.
Toivotaan, että paranet pian <3 Muiskuja <3
Kaikissa vuodenajoissa on ne omat puolensa, mutta kieltämättä itsekin olen enemmän valonlapsi (kevät on ehdottomasti minun vuodenaikani <3). Syksyssä eniten ahdistaa kylmyys, talvessa vielä kauheampi kylmyys lumen kera – lumikin on ihanaa kun sitä saa katsella sisältä lämpimästä, mutta jos joutuu tekemään monen tunnin lumityöt, että pääsee autolla liikenteeseen niin kyllä siinä ärräpäät alkaa laulella..
Yksi mikä tulevassa talvessa myös jännittää on tämä muuttunut elämäntilanne; kuinka ne työaamut lähtevät tuon pienokaisen kanssa sujumaan – pitääkö mun herätä jo kolmen aikaan aamuyöllä, että ehdin tehdä kaiken mitä aamussa pitäisi ehtiä o.O
Hih juu lumitöitä odotellessa. Tosin kun on ne tehnyt, niin on hyvä olo. 🙂
Ou no, teillä on uuden oppiminen, mutta alku aina hankalaa, kyllä ne siitä sitten lähtevät vielä omalla painollaan.
Ihanaa sunnuntaita <3
Ihan samat fiilikset! Aurinkorannat täyttyvät pohjoiseuroppalaisista eläkeläisistä samantien kun siirrytään syyskuun puolelle eli tämä tuntuu olevan todella yleinen juttu meissä "tietyn ikäisissä". Itse siedän syksyä juuri ja juuri, mutta joulun loppuessa tuntuu, ettei millään jaksa sinne maaliskuun loppuun. Joskus (usein) löydän itseni itkeä tihrustamassa kun vielä maaliskuussa tulee sankkoja lumipyryjä. Jaksaminen on vedetty niin äärimmilleen, ettei yhtään lisähiutaletta kestä…
Minna
Ihan sama juttu Minna. <3 Välillä tämä on suorastaan kestämätöntä ja sitä voisi aidosti vaan nukkua miltei talven yli tai jotkut vuorokaudet putkeen. Kyllä se aurinkoloma varmasti auttaisi jaksamaan talven yli.
Ihanaa sunnuntaita <3
Voi, aivan kuin minun ajatuksiani. Syksy vielä jotenkin sujuu tuonne jouluun asti, mutta pahimmat kitukuukaudet ovat juurikin tuo loputtoman pitkän tuntuinen tammikuu ja helmikuu. Jos kevät koittaa jo maaliskuussa kaikki hyvin mutta jaan täysin tuon itkun( kirjaimellisesti) ja hammastenkiristyksen maaliskuisista pakkasista ja lumipyryistä.
Siinä vaiheessa vuotta tuntuu ettei vaan enää jaksa….
Kyllä ihmisen on hyvä olla valossa ja lämmössä, kuten kesällä. Tämä syksyinen pimeys havahdutti minut tällä viikolla, kun oikeasti tulee pilkkopimeää jo aikaisin! Ja vielä pahempaa se on sitten, kun veivataan kellot talviaikaan, jota vihaan syvästi… Lähdepä siinä sitten lenkille, kun jo viideltä on säkkipimeää ja koko ajan se pimeys tulee vaan aikaisemmin – lopulta on pimeää jo kun lähtee töistä, eikä toimistoaikaa tekevä valoa näe 🙁
Mulla on jokavuotisena riesana rytmihäiriöt, jotka aina pahenevat pimeään vuodenaikaan. Magnesiumin syöminen auttaa onneksi jonkin verran. Kaamosajan väsymystä vastaan taistelin viime vuonna kirkasvalolampun ja Q10:n avulla. Ja sitten on tietenkin ne hätävarat, kuten suklaa ja irttarit 😀
Ulkoilu, kuntoilu ja tasainen syöminen auttavat myös pahimpiin kaamosoireisiin. Mutta ei minusta silti ikinä tule mitään pimeän vuodenajan rakastajaa, vaikka olisi mitkä dopingit. Pimeys on ihan syvältä, mutta koitetaan kestää! ♥
Mukavaa viikonloppua Tiia!
Näin on ja samaan havahdukseen heräsin täällä ja se laittoi mielen matalaksi.
Juuri tuo, ettei toimistoaikaa painavat ihmiset näe valoisaa koko päivänä, aivan järkyttävää!
Paljon tarvitaan, että jaksaa ja nuo rytmärit eivät ole kivoja ja on muuten mielenkiintoista se, että ne talvella pahenee. Pimeys on ihmisen surma.
Sama juttu, kärvistellen mennään ja haetaan kyllä iloa niistä pienistä asioista.
Ihanaa päivää <3
Samoja fiiliksiä. Pimeä aika vaivuttaa horrokseen ja silti pitäisi jaksaa. Koetan nyt täällä Pariisissa tankata valoa ja lämpöä vielä pari päivää. Mies on Espanjan työmatkalla fiiliksissä auringosta, lämmöstä ja uima-altaasta. Saatan kehittää syksyn pimetessä vähän katkeruutta… Täytyy pitää fokus pitkässä viikonlopussa Espanjassa joskus puolentoista kuukauden päästä, sitten katse kohti joulua ja joulun jälkeen hiljalleen piteneviä päiviä. Muuten ei kestä.
Eikös se sinun mies ole vielä aika pitkään pois, pääsetkö käymään myös Espanjassa? Aah siellähän se jo lukeekin, että olet menossa. Muuten ei kyllä kestä ja vuosi vuodelta tämä on vaikeampaa, kohta on pakko päästä kunnon etelän lomille talvisin.
Ihanaa päivää Tuuli <3
Huh, niin tuttuja fiiliksiä aina syksyn alkaessa. En ole yhtään syksyihmisiä. Jotenkin aina luovin tämän vuodenajan läpi. Kynttilöitä polttaessa. Niiden pehmeä ja lämmin valo jotenkin pehmentää tätä kaiken nielevää pimeyttä, joka pahimmoilleen on vasta tulossa. Tämä syksy alkoi tiukemmalla ruokavaliolla. Yritän estää itseäni tankkaamasta energiaa talven varalle 😊
Kynttilät, hyvät kirjat, takkatuli, lämmin shaali kaikki auttaa, mutta myös vaikuttaa minuun niin, ettei yhtään huvittaisi illalla lähteä enää koiralenkille. 🙂
Hyvä homma, täällä lähtenyt jo ihan lapasesta tuo tankkaaminen, talvi on aina lihomisen aikaa.
Ihanaa sunnuntaita<3
Syksy on ihan kamalaa kun on niin pimeää. Joka syksy täälläkin yritetään jotenkin selvitä, ja joka kevät huomaan, että taas on yksi pimeä vuodenaika selvitty. Syksy tuo itselleni mieleen synkkiä muistoja, mutta yritän häätää sisäistä pimennystä kynttilöiden ja käsitöiden kanssa. Tänä syksynä laitoin olohuoneeseen vähän iloisia värejä, jos sekin auttaisi. Hmmm, pitäisi varmaan pitkästä aikaa herättää omakin blogi henkiin…
Iloiset värit ja kynttilät kyllä auttaa. <3 Mutta samoin ajattelen, että huh taas selvittiin yhdestä talvesta.
Kiva jos laitat blogin taas pystyyn ja mukavaa sunnuntaita <3
Ei ole vinkkejä antaa, kun samaa miettinyt itsekin. Suklaan (ja makean)himo on loputon, voimat on ihan vähissä ja kaikkeen jaksamiseen pitää ihan skarpata. Kreikan reissun jälkeen tuntui syksy ois iskeneen ja sen pimeys yllättää jo ilta kasilta. Voimia tähän meille kaikille♥
Kuulostaa niin tutulta, mutta hei ihana teillä tuo Kreikan matka. <3
Mukavaa sunnuntaita <3
Kyllä se talvesta selviäminen vaatii erilaisia kommervenkkeja ainakin täällä. Herään sarastusvaloon, juon kahvia silmät ristissä. Liikun mahdollisimman paljon kiinnitän silleen extra huolta siihen että liikun riittävästi. Ei se silti aina tunnu riittävän, vaan sulkaata alkaa silti kroppa hinkuamaan jossain kohtaa. Myös se, että oikeasti tiedän, että en vaan voi tehdä samaa määrää talvella kuin kesällä auttaa asiaa. Silleen että oikeasti ei vaadi itseltään.
Pitäisi se kirkasvalolamppu hankkia ja luojan kiitos kahville. <3
On muuten hyvä tuo, että osaa olla talvella itselleen myös armollisempi, ettei vaan löydy samoja paukkuja, kuin kesällä.
Ihanaa päivää Satu <3
Voi Tiia, mä niin symppaan sua <3 Mulla ei tosin ole migreeniä, mutta olen nähnyt sen läheiselläni ja tiedän, kuinka tuskallinen vaiva se on. Ja viime talvesta muistan paremmin kuin hyvin samanlaiset fiilikset, kuin sulle jo nyt on.
En ole lääkäri, joten en ala diagnosoimaan enkä varsinaisesti mitään virallisia vinkkejäkään antamaan. Mutta kerron omasta kokemuksesta pari juttua. Ensinnäkin mulla ei lääkäri edes tehnyt hormonitasojen mittausta, vaan sanoi pelkkiä oireita kuuntelemalla, että ihan selvät vaihdevuosioireet. Ja että "elämänlaatuasi pitää saada nyt pikaisesti kohennettua". Olen käyttänyt nyt kuukauden verran estrogeenigeeliä ja olen ihan uusi ihminen – niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mietenkin siis, että kannattaisiko puhua jonkun toisen lääkärin kanssa…? Toki e-hoitoon liittyy riskejä, mutta kuten lääkärini lakonisesti totesi (minut tuntien), että "sulla kyllä niitä syöpäriskejä on ihan omasta takaa muitakin". Tämä on tietenkin valintakysymys, mutta kuten sanoin, mun elämänlaatu on parantunut ihan huimasti tosi lyhyessä ajassa.
Toinen juttu on D-vitamiini. Olen nyt lukenut lähiaikoina muutaman artikkelin siihen liittyen (eikä siis mitään höpönpöö-artikkeleita, vaan ihan oikeaa biologiaa/lääkistä). Sillä on todettu olevan luuston kunnon lisäksi yhteyttä esim. yli 400 geenin säätelyyn ja myös masennukseen/alakuloon. Mä olen itse syönyt noin 5 vuotta D-vitamiinia 100 mikrogrammaa päivässä ja huomaan kyllä sen merkityksen jaksamiseen talvella. Tolla joidenkin mielestä "yliannostuksella" mun veriarvot on D-vitamiinin suhteen just just sen alarajan yläpuolella (+ syön paljon kalaa), joten en kyllä usko, että se toinen suositus 25/päivässä riittäisi. Suosittelen kokeilemaan ja aloita heti – kesän varastot on jo loppu ja talvea varten pitää aloittaa tankkaus nyt.
Muuten ei sitten muita neuvoja ole, jaksamista vaan toivottelen. Kirjoitin itse kesällä talvenpeloissani siitä, että koitan nyt tänä vuonna myös antaa sen apeuden tulla. "On ehkä vähitellen aika hellittää ja antaa itselle lupa olla talvella väsynyt, alakuloinen ja apea. Todeta, että tällaista tämä nyt nykyjään on ja kyllä tästä selvitään hengissä" Muistan, että kävit lukemassa sen postauksen.
Jaksamista ison halin kera <3 Olen ihan varma, että me selvitään tästäkin talvesta!
Olen kuullut tuosta estrogeenigeelistä tai laastareista, että elämä kohenee hetkessä. Itse taas luulen, kun sitä vaihdevuosihormonia ei löytynyt verikokeesta, mutta kuitenkin esioireita on ja vaihdoin vielä minipilsuja, niin on himppasen kroppa sekaisin. Sillä koskaan ei ole ollut syysalhoa, vaan vasta helmikuussa pimeys vie voimat. Tunteet on herkillä ja olen väsynyt. Mutta nyt syön taas vanhoja pilsuja, josko ne tasaisi mielen.
D-vitamiinia menee ja kunnon annokset ja sushia menee niin paljon, että taitaa kala kiintiö täyttyä.
Juu pitää se vaan hyväksyä, että tälläistä tämä on ja asian hyväksyminen myöskin auttaa.
Kiitos niin paljon tuesta ja ihanaa, että olet löytänyt itsellesi apua. <3
Ihanaa sunnuntaita Emma <<3
Hmmm… Suosittelen meditointia ja seurustelua hauskojen ihmisten kanssa 🙂
Hauskat ihmiset ehdottomasti korvan takana. <3 Ihanaa sunnuntaita <3
Hankalalta kuulostaa syksyinen olotilasi. Toivottavasti se kuulakkaiden syyspäivien myötä helpottaa.
Minusta taas tänä vuonna syksyn tulo tuntuu pelkästään ihanalta asialta, varmaankin kiitos pitkän ja (liian) kuuman kesän. Nyt jksaa tehdäkin jotain ja olo tuntuu paljon paremmalta. Voi olla että osasyynä on uudet ruokatottumukset ja parin kilon painon lasku.
Nyt tuntuu kyllä huonolta idealta kehuskella omaa hyvää oloa syksyn tullen kun toinen kärsii toden teolla.
Mutta uskon että sinä positiivisen luonteesi avulla jaksat vaikeimman yli ja olet taas kohta ihana Tiia!
Ei yhtään huono juttu kehuskella vaan luo toivoa tännekin. Minulla aina talven tullen taa painoa kertyy ja ei saisi hih kertyä enää yhtään lisää.
Auttaa myös tunteiden pukeminen sanoiksi, kuin helpotus olisi tulvahtanut, kun kirjoitin näistä tuntemuksista ja jäsensin ne ajatuksiksi.
Kiito niin paljon ihana Kristiina ja nyt on taas ollut hyviä päiviä vaikka voi itku tämä piinaava väsymys. Voi tosin johtua, kun meidän alzheimer kissa herättää monta kertaa yössä. 😉
Ihanaa päivää <3
Mä oon varmaan joku outo olio jostain avaruuden takaa.
Tykkään syksystä. Vesisateesta, tuulesta ja myrskystä.
Rakastan talven valkoisia karvahanskoja, joita tippuu taivaalta.
Tosin rakastan myös kesää ja ihania aamuja, jolloin voi istua ulkona aamukahvia juomassa.
Olen kolme vuotta suunnilleen ollut ilman suklaata. Jostain kumman syystä se vaan alkoi tökkimään. Tosin muutaman palan olen testannut ja totesin, ei enää.
Tuntuu oudolta. Minä, joka aiemmin en päässy kaupasta, jos ei jonku sortin suklaalevy ollu kärryssä.
Ihanaa viikonloppua sinulle
>Leena
Mä tulen samasta paikasta 🙂 Tosin suklaa kyllä erittäin hyvin maistuis, jos kärryyn ottaisin. Mutta olen ottanut käyttöön menetelmän:"Kun nyt kestän 10 sekuntia ja kävelen siinä ajassa suklaahyllyn ohi, niin en tarvitse itsehillintää sen kauemmin." Asumme näet niin kaukana kaupasta, että jos sen 10 sekuntia kestän, niin en taatusti lähde vartavasten enää kaupasta suklaata hakemaan.
Ihana ihana sinä ja oikeasti niin pitääkin, rakastaa syksyä. Ei minullakaan ole aiemmin ollut mitään syksyä vastaan ja olen jopa odottanut ja kaivannut syksyä kesän jälkeen, mutta tänä syksynä jotenkin tämä pimeys oli kuin nuijalla olisi lyöty päähän.
Ihana kuulla ja hei kun olen ollut suklaa tauolla, niin se maistuu aivan järkyttävän makealta sen jälkeen. Eli ei pidä enää aloittakaan, kun olet eroon päässyt.
Ihanaa sunnuntaita Leena <3
Hienoa anonyymi, tuo on ihan jo tahtojen taistoa, jonka sinä voitat. Minulla pahinta on, jos kotona ei ole herkkuja, niin silloin ainakin tekee mieli, jos niitä on iso kasa, ei tee mieli. Olen siis outo, hih.
Ihanaa sunnuntaita <3
Kauniit kuvat eivät oikein kerro fiiliksistäsi, mutta teksti teki sen tehokkaasti
Tulin vähän surulliseksi lukiessani tätä, kun tuoreessa muistissa on kesän aurinkoinen Tiia.
Migreeni ei ole mikään kiva kaveri. Joskus joku ruoka-aine saattaa myös laukaista sen.
Minulla se on suklaa. Valitettavasti.
Löysin postauksestasi monenlaista samastumispintaa nuoremman itseni kanssa.
Toivon sinulle sydämestäni ihanaa viikonloppua!
Voi ei, ei kannata tulla surulliseksi. Osa tästä synkkyydestä on hormonimyrskyä ja niihin nyt otin avuksi vanhat pilsut. Nyt on jo tasaisempi olo, kun vaan kirjoitin jo tunteeni ulos ja työstin niitä. Pimeyttä en kestä yhtään, mutta otan irti kaiken valosta, silloin kun sitä on.
Minulla nuo migreenit on hormonaalisia. Nyt kun popsin taas tehokkaita pilsuja, migreenit helpottuu.
Kiitos niin paljon ja ihanaa sunnuntaita Kirsti Kaija <3
Onko sulla kirkasvalolamppua? Semmonen aamulla herättään sut ja antaa sen tohottaa päivät pitkät päällä. Aion ite kyllä kaivaa sen kaapista asap. Ja hei, sää voit pukeutua niihin kukkamekkoihin edelleen! Sukkahousut ja muut tietysti mukaan, ettei palellu. Kukkamekot vois kummasti piristää tässä syksyn synkkyydessä ja pimeydessä. Miksi pukeutua tummiin vaatteisiin vain sen takia että on syksy/talvi? Sitte tuo syöminen. Miksi tuntea siitä syyllisyyttä? Omalla kohdallani oon huomannu sen, että jos tuntee huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä siitä, että syö suklaata ja muuta, ni se vaan lisää sitä syöntiä. Siksi on parempi syödä sillon ku tekee mieli ja nauttia siitä. Syömiset kyllä tasottuu jossain vaiheessa itsestään, ku sallii kaiken itselleen. Tää on sitte mun oma henkilökohtainen kokemus. Ajattelen, että syömiseen ei kuulu syyllisyys ja huono omatunto syömisistä. Ku ei millään ruoalla oo moraalista arvoa, jonka mukaan sun arvo muuttuu sitä syödessä. Tsemppiä syksyyn! Mulla alkaa tuo alho kuukauden päästä, niinku joka vuosi.
Ei muuten ole ja olisi kyllä varmaan pakko saada, ei tästä tule muuten yhtään mitään. Jostain sitä valoa on pakko saada.
Totta, että värit ja kukat asuissa piristää mieltä, sanoo nainen, jolla nyt on mustan trikoomekon sijaan kukkamekko päällä.
Niin totta tuo syyllisyyden tunne syömisen suhteen, pitää vaan surutta nauttia ja saada se syöminen balanssiin. Noh ei muu, mutta sushi, sitä syön aina ähkyksi asti.
Kiitos niin paljon LauraKatarooma ja nauti syyskuusta täysin siemauksin, jos lokakuu on sinulle sitten jo pahaa aikaa tai marraskuu.
Sydämellistä sunnuntaita <3
Hommaa kunnollinen kirkasvalolamppu niin huomaat kyllä eron, jos sinulla on aina valon vähyys vaikuttanut. Oleellista on käyttää sitä ohjeen mukaan, eli ei riitä että käyttää jotain heikkotasoista laitetta metrin päästä sen puoli tuntia päivässä. Kannattaa siis oikeasti tutustua tehoihin ja valita sellainen jonka kanssa arki onnistuu ja valoa kertyy riittävästi. Minua ei enää syksy pelota, kun löysin kirkasvalon
Juu se on se pimeys mikä vaikuttaa. Pitää kyllä saada kirkasvalolamppu, olen varma, että saisin siitä apua ja sinä toit asiaan vielä uutta kulmaa ja uskoa.
Kiitos Amilda niin paljon ja ihanaa sunnuntaita <3
Jos mahdollista lentäisin talveksi etelään lintujen lailla. Kylmä, pimeä, masentava talvikausi ei vaan ole mua varten. Lääkkeeksi syys-/talvimasennukseen olen tänä syksynä aloittanut elämäntaparemontin, jonka myötä kiloja on tippunut jo liki 10. Tämä muutos on tietysti saanut hymyn huulille ja mielen valoisaksi. Myös liikunnan lisääminen tuo boostia elämään. Tsemppiä ja jaksamista sulle, Tiiaseni <3 Kevääseen on enää 6 kk aikaa!
Uskon tuohon sinun menetelmään ja liikakilot täällä päässä taatusti väsyttää ja sellaiset nopeat hiilarit. Etelä olisi kyllä kiva asia, ehkä sitten vanhoilla päiville.
Ihana tuo kevääseen on 6kk, se muuten menee nopeasti, kiitos tästä Teija ja ihanaa sunnuntaita <3
Koetan elää fiiliksen mukaan. Mua auttaa eniten säännölliset ruokailut ja liikunnat sekä riittävä uni. Joku päivä voi höllötä, mutta siitä en voi ottaa tapaa. Siitä ei tule hyvä mieli eikä hyvä olo. Tsemppiä onhan tää pimeys vähän ikävää… Ihanaa viikonloppua Tiia ❤️
Kaikki viisaita neuvoja, mutta nukun huonosti, mies kuorsaa, vaihdan sohvalle, kissa nuolee öisin ja yrittää herättää. Eli ihan jo univaikeudetkin pelkästään voi olla alhon syy.
Ihanaa sunnuntaita Jaana <3
Minäkin odottelen miltei 53-vuotiaana akan kutaleena vaihdevuosia. En tietenkään innostuneesti. Tai toisaalta on kiva elää ja kokea sekin jakso. Elämän kokonaisuus. Toivon kovasti, että varhain alkaneesi syysväsymys helpottaisi. Ja onhan sinulla elämässä kaikenmoista kivaa menoa ja toimintaa blogisi mukaan. En ymmärrä, että pystyt näyttämään niin iloiselta ja tyytyväiseltä kuvissa. Jos ryvet oikeasti syysmasennuksessa. Minä en tiennyt mitään noista minipilleristä. Aikakäsitykseni on surkea – joskus muutama vai pari vuotta sitten – gynis määräsi niitä minulle liian runsaisiin kuukautisiin, jotka syö rautaaa elimistöstäni. Ei ollut mitään vaikutusta. Veri suorastaan lorisi entiseen tapaansa. Minä olen syksyllä syntynyt ja tykkään syksystä. Sen dramaattisuudesta. Lehdet puissa aluksi oikein kukoistavat ruskassa ja sitten ne revitään pois. Tulee jotenkin graafisen kaunista.Kuulaat syyspäivät. Ja runosuoneni alkaa sykkiä. Olen pohjoisesta kotoisin, joten koen talven kaamosajan turvallisena sylinä. Voimia sinulle hyväksymään kaiken pysymättömyys!
Niinä päivinä kun masentaa, ei niinä päivinä kuvia oteta. Tällä viikolla oli monen päivän alho ja alho ja ilo menevät vuoristoradan tyylisissä sykleissä. Kun alho ja väsy iskee, se on totta sillä hetkellä. Kun sitten lepää, himmaa, ehkä nukkuu yönsä paremmin, pms. helpottaa tai hormonihommat, niin taas on valoisampia päiviä. En kutsuisi sanalla syysmasennus, vaan pimeys ahdistus ja se, että olen taas alkanut ahmimaan.
Juu minä vaihdoin pillereitä ja on ollut koko ajan kuukautiset ja hirveitä migreenejä, nyt vaihdoin vanhoihin pillereihin takaisin, jotta olisi tasaisempaa. Olin monta kuukautta ilmankin, mutta 10pv kuukautiset, sitten viikko välivuotoa ja sitten kuukautiset, eki tule mitään, että koko kuukauden vuotaa ja on saattanut myös vetää rautavarastot alas. Monen summa.
Täällä ollaan joulukuun lapsia ja Helsingistä kotoisin. <3
Kiitos sinulle Marja ja ei tässä voimia muuhun tarvita, kuin siihen, ettei pimeys veisi energiavarastoja ettei hormonit enää heittelisi.
Ihanaa sunnuntaita Marja <3
<3
<3
Minäkin vihaan pimeyttä ja kylmyyttä. Suojaudun niitä vastaan tekemällä töitä. Pusken niska limassa, aloitan aamulla aikaisin ja lopetan myöhään illalla. Silloin aika kuluu nopeasti ja yhtäkkiä on taas kesä. Ja loma! Huono puoli siinä on se, että vuodet vierivät aivan liian nopeasti, huomaamatta. Ai kun voisin taas asua jossain maassa, jossa kesä on pidempi ja elämästä voi nauttia aivan toisella tavalla.
Minulla käy tuo sama lihomisvaihe aina kevättalvella, jolloin mussutan suklaata kotona. Syksyllä tai keväällä olen usein laihimmillani, kesällä taas laitamme ruokaa niin montaa sorttia, että tulee syötyä paljon enemmän. Tällä hetkellä toivon, että päätyisin vahingossa viimesyksyisiin mittoihini, ennen kuin alkaa taas talven puputteluvaihe. Taitaa olla turha toivo.
On totta, että kun tekee tekee vaan, eikä vajoa soffalle, niin se auttaa kyllä. Mutta toki siinä talvi menee ihan huomaamatta ja ne vuodet.
Täällä kesällä laihimmillaan, kuumalla ei ruoka maistu, mutta talvisin olen oikea tursake, no olen muutenkin.
Ihanaa sunnuntaita <3
Voi harmi että syksy ja talvi tuo tullessaan huonoa mieltä. Itselläni ihan toisin…kesä oli kamala, liian kuuma, kärsin. Lähentyvä talvi ja tämä ihana värikäs syksy hämärtyvine iltoineen on ihan minun aikaani. Nautin villasukista, maan viimeisitä antimista, kasvihuoneen laittamisesta talvikuntoon, luonnon valmistautumisesta talveen. Toivon sinulle Tiia sellaisen purkin jonka avatessasi saat aurinkoa ja lämpöä, meren tuoksua sekä lämmintä hiekkaa varpaiden väliin. <3 Ihanaa viikonloppua
Oli aika hurja kesä, mutta huomasin, että olin todella tasapainoinen, se valo se valo.
Ihanasti kirjoiti ja ihanaa kuulla, että nautit syksystä. Niin normaalisti minäkin eli olisikohan syyttäminen sekaisin olevia hormoneja?
Ihanaa sunnuntaita <3
Kaunis kuppi aamukahviin, iso oranssi kurpitsa kurkistelemaan ikkunasta jo paljon ennen Halloweenia, kynttilöitä, edes joitakin hauskoja rientoja (lokakuussa kirjamessut!) – keinoja joutuu oikei miettimään, mutta onneksi on monia ainakin minua auttavia.
Totta puhuen, on tämä syksy alkanut vaikeasti ja pimeys vähän pelottaa täälläkin. Hurja pyöritys töissä yhdistettynä farssimaiseen keittiöremonttiin on vienyt kesän tuomat voimat jo tässä vaiheessa eikä edes syyskuu ole vielä loppunut…
Onneksi kommentit ja vertaistuki netissä toimivat nekin 🙂 Tsemppiä!
Viisaita hyviä neuvoja ja niitä arjen pieniä iloja piristämään. <3
En ihmettele, että siellä voimat vähissä, kuulostaa niin hurjalta sinun syksy. <3
Kyllä auttaa ja taas saan huomata, ettei pimeys muillekaan helppoa ole.
Zemppiä kiireisiin Minna ja kiitos niin paljon <3
Käsi sydämellä, täysin tästä tietämättä postasin eilen samasta aiheesta! No eipä siinä toki mitään ihmeellistä, syksy on ajankohtainen aihe kirjoittaa, no – syksyllä. 😀
Järki lähtee. Tämä on niin pahinta just hellekesän jäljiltä. Hiilarihimoa en tunnista, mutta pimeys… Ainoa mikä v ä h ä n auttaa on ymmärrys, että aika menee aina vain nopeammin, mitä vanhemmaksi tulee. Ja että pimeys on (muka) vain muutama hassu viikko, aivan kuten se valoisa aikakin. Eipä tuokaan oikein auta, nyyh.
Työkaveri muuttaa kanssa nyt Espanjaan. Oma elämäni on tukevasti täällä. Että kai se on taas vaan kiduttava.
Halaus!
Syksy on ajankohtainen syksyllä ja hei samoja latuja kulkee monen ajatukset. <3
Pimeys juuri on pahinta ja viime kesä oli liian ihana, kontrasti nyt on niin suuri.
Voi olla, että Espanja kutsuu meitäkin jonain päivänä, tiedä häntä, jottei menisi järki.
Ihanaa sunnuntaita Nelina <3
Siis tämä viikko on ollut hirvittävä. Tai olen ollut oikeasti ihan superväsynyt. Sympatiat siis ovat ihan siellä. Itse olen laittanut väsymyksen pienehkön flunssan piikkiin. Suklaatia ja muita herkkuja on mennyt varmaan kiloittain.
Perjantaina tuli väsymystilassa sekoiltua työkaverin auton kanssa useampaan otteeseen. Ensin meinasin mennä väärään autoon. Sitten jäin parkkikselle seisomaan, että työkaveri tulee, jotta päästään lounaspizzalle (palkittiin itsemme). Työkaveri oli jo menossa kovaa vauhtia kohti ravintolaa. Kotimatkalla oli tunne, että nukahdan kävellessä seisaalleni. Illalla sitten vielä työkaveri tuli hakemaan minua teatteriin. Olin menossa autoon kuskin puolelta, koska en HUOMANNUT, että auto oli parkkeerattu ruutuun toisinpäin. Miehelle puhuin ihan mitä sattuu viikonlopun aikana. No, tänään on otettu takaisin. Sain nukkua ruhtinaalliset kahdeksan tunnin yöunet, jonka jälkeen kävin aamulla kissan kanssa ulkona, ja sen jälkeen olen maannut tai nukkunut koko päivän sängyssä. Vasta illansuussa nousin sängystä. Nyt on hieman virkeämpi olo. Huomasin, etten ole edes yhtään blogipostausta kirjoittanut koko viikolla. On siis oikeasti syksy saapunut mielen sopukoihin, kun ei vain jaksa.
Pirteämpää ensi viikkoa sinulle Tiia <3
Hitinplitsi vastasin tähän eilen pitkästi metrossa ja kommentti katosi taivaan tuuliin. Mutta täällä ollaan ja sanonpa vaan, että kuulostaa juurikin univelkaiselta, silloin iskee ensinnäkin alho ja kaikki menee sekaisin ja tulee sekoiltuakin, ainakin täällä. Ihana, että lopulta sait hyvät unet ja toivottavasti olet saanut vastakin?
Hirveää kun on noin kova kiire ja stressi ja töissä se häly, muistan kun siitä kirjoitit, metelikin vaikuttaa.
Kyllä se pimeys vaikuttaa oikeasti niin paljon, voi syksy minkä teit meille.
Hurjana zemppiä ja voimia ja hyviä unia ja äänettömiä työpäiviä. <3
Ehdottomasti hankit nyt heti kirkasvalolampun helpottamaan pimeyden saapumista.
Itselläni ei sellaista ole mutta työpaikalla olen kokeillut ja auttaa kuule kummasti.
Itse elän vielä ihan kesässä ja hipsin vielä kesävaatteissa, ilman sukkia töissä.
Jonain aamuna sitten havahdun, että onkin kylmä mutta toivottavasti ei vielä vähään aikaan.
Kivaa uutta viikkoa Tiia <3
On kyllä pakko hankkia ja ehkä tänään vihdoin on ollut sukkakeli, iiks.
Ihanaa viikon jatkoa Marjo <3
Syksy tosiaankin saapui, ja rytinällä vesisateet ja kylmyys. Minäkään en näistä koleista ja sateisista arkipäivistä välittäisi, kun ehti jo tottua ihanaan ja täydellisen lämpimään suveen ja alkusyksyn lämmän jatkeeseen. Kaamosmasennukseen taipuvaisuuteni ei myöskään oloa kovin kohenna, päinvastoin. Mutta onnistun kuitenkin varmaankin iloitsemaan juhlapäivistä, joita syksy tuo meidän perheelle mukanaan, ja ne saavat arjen keskelle jotain hohtoa.. ja sitten on vielä ihanat pitkät viikonloput, joista toivon ainakin osan saavani viettää jollain mökillä takkatulen hohteessa.
Kaipaan kyllä hirmupaljon lämpimään, mutta on vaan selvitäkseen tästä jaksosta iltaisin kotona ja sytytettävä kynttilöitä, syötävä suklaata vaikka napa piukkuu ja vaatekerrat natisee 😀 ja oltava lämpimän huovan alla vaikka kännyn tai kirjan kera.. kahvia unohtamatta <3
Juu kesä sotki mielen, kuin olisimme aidosti asuneet etelässä ja siihen lämpöön oikein tuudittautui, ettei se lopu koskaan, koska se jatkuin niin oudon pitkään näin suomalaisittain.
Juuri näin, siellä ihan samat suunnitelmat syksyn varalle, kuin täällä ja täällä jo napa paukkuukin ja pöksyt ratisee, hih.
Ihanaa viikkoa Thea Ester <3
Musta tuntuu, että en osaa ollenkaan laittaa vaatetta tarpeeksi päälle tuon extra kuuman kesän jälkeen 😀 Harjottelussakin oon nyt nää kaks ensimmäistä viikkoa ollut ihan jäässä, kun ollaan lasten kanssa oltu ulkona. Ja mä muka joka aamu laitan tarpeeksi vaatetta päälle kotoa lähtiessä, juupa juu.. Syksy on ehdottomasti mun inhokki vuodenaika, mutta yritän ajatella vaan, että päivä päivältä ollaan lähempänä joulua, koska joulusta tykkään tosi paljon 😀 ♥
Ihan sama juttu, niin pitkä etelän kesä sai tuudittautumaan, että se kestää ikuisesti. <3 Voi ei, on niin inhaa palella!
Juu eipä aikakaan, kun on joulu jo.
Ihanaa iltaa Sofia <3
Kyllä syksyn pimeys tuntuu minustakin raskaalta. Nyt vielä menettelee, kun aurinko on näyttäytynyt riittävän tiheästi, mutta pelkkä ajatuskin marraskuun pimeydestä ja loskasta ahdistaa. Minua pimeys on alkanut vaivaamaan vuosi vuodelta enemmän. Ulkoilu, liikunta, terveellinen ruoka ja riittävä uni olisivat tietysti avaimet parempaan kaamoksen jaksamiseen. Harmillisesti olen aika kädetön huolehtimaan noista ja sorrun suklaaseen ja Netflixiin 😉
Kuulostaa kaikki ihan tutulta ja miten se suklaa ja Netflix kutsuu täälläkin ja soffa. Voi meitä, no kyllä tämä tästä vielä, hah maaliskuussa. 😉
Ihanaa iltaa Rva Kepponen <3